Mielipiteet

Mielipide: Jossittelua ja kyseenalaista tietoa – asioista esille toinenkin puoli jossiteltavaksi

Artikkeli loimaalaisen Kari Nummilan uudesta kirjasta ”Kaikki voittivat, kun punakapina kukistettiin!” (FL 9.4.22) sai minut tarttumaan kynään. Niin paljon jossittelua ja kyseenalaista tietoa kirjoituksessa oli, että on aika esittää asioista se toinenkin puoli.

Ensinnäkin kirjan nimi jo herättää epäilyni, että muka kaikki voittivat, kun punakapina kukistettiin. Entä ne kymmenet tuhannet, jotka teloitettiin tai kuolivat nälkään kapinan jälkeen ja heidän leskensä ja orvoiksi jääneet lapsensa, voittivatko hekin?

Nummila kehuu Suomen olleen ennen kapinaa yksi maailman demokraattisimmista maista, mutta jättää kertomatta kenen ansiota se oli.

Väitän, että se oli lähes yksinomaan työväenliikkeen ansiota. Työnantajilta ja heidän tukijoiltaan ei saanut mitään ilmaiseksi ilman taistelua. Kun demokraattisesti valittu eduskunta hajotettiin syksyllä 1917 ja uusilla vaaleilla valittu porvarienemmistöinen eduskunta aikoi kumota monia tärkeitä uudistuksia, oli se yksi syy kapinaan, joka minunkin mielestäni oli virhe, voin näin jälkiviisastellen tunnustaa.

Mutta kukaan meistä ei ole elänyt niitä aikoja ja kokenut sen aikaisia olosuhteita ja elinoloja, joten on helppo jälkiviisastella ja jossitella.

Nummila jossittelee, että ”jos punakapina olisi onnistunut, Suomen tilanne olisi nyt todella surullinen”. Minäkin jossittelen, jos Suomi ei olisi lähtenyt punakapinan jälkeen saksalaisten, jotka auttoivat valkoiset voittoon, kelkkaan, vaan pysynyt puolueettomana maana ja kehittänyt demokratiaansa, olisimme saattaneet pysyä suurvaltakonfliktien ulkopuolella ja säilyä ilman joutumista kokemaan sotien kauhuja vuosina 1939-45.

Mutta tämähän on vain jossittelua, ei voi tietää, mitä olisi tapahtunut, koska on vain yksi historia.

Mutta toisen maailmansodan jälkeen suunta muuttui, koska fasismi murskattiin ja hyvinvointia päästiin toden teolla rakentamaan, vaikka elettiin Neuvostoliiton kainalossa.

Tästä on lähes yksinomaan kiittäminen presidentti Kekkosta ja silloisia päättäjiä, jotka osasivat toimia naapurivaltion kanssa niin, ettei päässyt syntymään aseellisia konflikteja.

Jos oltaisiin uhiteltu ja ärsytetty naapuria, kuten ”Kylmän sodan Suomi” -tv-ohjelmasarjassa esitettiin, ei olisi tiennyt, mitä siitä olisi seurannut. Mutta tämähän on vain jossittelua ja jälkiviisastelua.

Hyvinvointia ovat olleet rakentamassa sotien jälkeen myös Skp, Skdl ja nyttemmin vasemmistoliitto. Se on fakta eikä jossittelua, oltiin näistä puolueista sitten mitä mieltä tahansa. Nummila lainaa Tanneria ja vihjaa mm., ettei vasemmistoliittoonkaan voisi luottaa. Jätän tämän tölväisyn omaan arvoonsa.

Nykyinen Venäjä on kapitalistinen ja imperialistinen diktatuuri, joka on yhden diktaattorin ja häntä tukevien oligarkkien vallan alla. Tällaisen diktatuurivaltion politiikka on arvaamatonta, kuten Ukrainaan kohdistettu hyökkäyssota osoittaa.

Toivon suomalaisilta päättäjiltä viisautta tehdä sellaisia ratkaisuja, ettei Suomen tarvitse koskaan kokea Ukrainan kohtaloa. Toivottavasti niitä päätöksiä ei tarvitse jossitella hamassa tulevaisuudessa.

Uusimmat

Fingerpori

comic