Mielipiteet

Jouluaaton muistikuvia – Isä ei pukkia nähnyt

Kuva: Riku Hasari
Kuva: Riku Hasari

Pirtin nurkassa seisoi joulukuusi, tukevasti puusta veistetyssä kuusenjalassa. Oikeat kynttilät paloivat, niitä poltettiin vain lyhyen aikaa ja niiden palamista valvottiin tarkkaan. Muuta valoa ei juuri ollutkaan, koska katosta roikkuva lamppu hehkui vain himmeästi.

Oli jouluaattoilta, pukkia odoteltiin ja jäätyneitten ikkunaruutujen takaa saattoi ihailla tähtitaivasta. Ensin piti kuitenkin raaputtaa silmänreiät ruutuihin.

Pukki kolkutti oveen ja sisään astui pitkäpartainen, oudonnäköinen hahmo paksuissa talvikamppeissaan ja jalassaan kumiteräsaappaat. ”Onkos ollut kilttejä”, kuului kysymys epäselvällä äänellä jostain parran uumenista. ”On oltu”, vastattiin arasti ja ujostellen. ”Tässä olis sitten”, kuului seuraava lause ja rohtimisesta säkistä kaivettiin esiin omilla nimillä varustetut paketit. Pehmeä paketti ei kiinnostanut niin kovasti, koska sisällä taisi olla uudet villasukat. Kova paketti sen sijaan kuumotti käsissä, sieltä löytyisi varmasti leluauto tai ainakin uusi kovakantinen kirja.

”Tuutkos syliin”, kuului parran takaa ja paksuilla rukkasilla peitetyt kädet ojentautuivat kohti. Isoveli istui ensin toiselle polvelle ja pienempi perässä toiselle. Hetki siinä viivähdettiin ja ihmeteltiin samalla pukin kauhtunutta partaa sekä tutun näköisiä saappaita.

”Jaahas, pukin täytyy nyt lähteä, on vielä monta paikkaa kierrettävänä.” Ovella kääntyessään pukki heilautti vielä isoa rukkastaan ja asteli porstuan kautta ulos keppiään ovenpieliin kolautellen.

Nyt lahjojen kimppuun, niitä olikin sentään useampi kuin kaksi. Isäkin tuli ehtotallista sisälle. ”Pukki kävi, katos mitä me saatiin! Harmi, ettet nähnyt pukkia.”

”Ensi jouluna sitten”, sanoi isä myhäillen ja kellautti itsensä penkille kyljelleen poikiensa puuhailua seuraten.

Joulurauhaa!

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti