Mielipiteet

Jyrki Jokinen ja syrjintä

Kiitän Jyrki Jokista saamastani tunnustuksesta edustaen perussuomalaisen puolueen arvoja ja normeja, joiden tausta on tunnetusti jo 1950-luvun alun puoluehajaannuksissamme.

Tuolloin puoluehajaannus oli pahinta, mitä voitiin poliittisessa kielenkäytössä kokea, ja johti poliittisiin liikkeisiimme, joiden kohdalla Jokisen käyttämä käsite ”syrjintä” oli kovasti vähättelevä.

Tämä koski sekä tuon ajan maalaisliittoa ja kommunisteja, sosiaalidemokraattejamme, agraaria tai teollistuvaa Suomea, kaupungistumista ja kaupunkilaistumista sen sosiaalisena ilmiönä ja mielestään oikeamielisiä, oli kyse talousvasemmistosta tai -oikeistosta, liberaaleista tai konservatiivisista arvoistamme.

Usein taustalla oli kokonaan muu kuin poliittinen jakolinja ja muistutti vaikkapa tänään Kittilässä käytävää oikeudenkäyntiä, jossa syytettynä on ollut liki koko pienen kunnan poliittinen eliitti.

Poliitikoille on annettu viisas neuvo. ”Älä selitä”. Se on alkujaan Reino Helismaan samannimisestä kupletista. Sittemmin se on pantu useammankin oman aikamme poliitikon suuhun.

Sama pätee myös Jyrki Jokisen kirjoitukseen. Olen sen lukenut, eikä siinä ole mitään uutta sitten 1950-luvun Suomen “selittelystä” rinnan tapahtuneiden tosiasioiden kanssa sekä niitä seuraten suomalaisten syrjintää ja kiusaamiskulttuurinamme tutkien, alkaen sisällissodastamme, tarvittaessa viikinkiajoistamme, ja jatkuen tähän päivään.

Poliittinen syrjintä ja kuppikuntaisuus on tänään osa pirstoutuvaa puoluekenttäämme ja puoluelaitoksemme kriisiä. Alan tutkijana en käy sitä nyt ruotimaan. Sen syntyä voi lukea kirjoistani ja alan tutkimuksistamme.

Se että kirjoituksessani oli yhdistetty kolme samaan lehteen (FL 20.6) jätettyä kirjoitusta, koskien myös oman aikamme mediaa ja Raamattua kertoo, kuinka ilmiöllä on myös Forssassa hyvin vanhat ja perinteisen sosiaalisen pääomamme juuret.

Syrjinnän ja jakolinjojen synty ei edusta siten mitään uutta ilmiötä vaan hyvin perinteistä tapaa jakaa arvomme ja maailmankuvat hakien tukea suunnalta, jossa Jokisen eväät Jussi Halla-ahon maailmankuvien tulkinnassa ovat vaihtuneet huomattavasti maltillisemmiksi jopa saman kirjoituksen sisällä.

Perussuomalaisen puolueen ja sen synnyn ja arvomaailman kanssa ilmiöllä ei ole mitään tekemistä. Kysehän on samoista suomalaisista äänestäjistä ja heidän tavastaan vaihtaa puoluetta, jota äänestävät.

Syykin on sama kuin kokoomuksen johdolla vuoden 2017 perussuomalaisten puoluekokousta seuraten hallituksessa valtaa käyttäen. Nyt se on vain muuttunut arvoiltaan seurattaessa vuoden 2019 kokousta oppositiosta käsin. Oppositiossa kokoomuksen arvot ja normit ovat toiset kuin hallituksessa eikä siinä ole mitään kummallista.

Hajota ja hallitse on poliittinen periaate, jonka mukaan hallittavat on jaettava esimerkiksi etupiireittäin ryhmiin, joita sitten kiihotetaan toisiaan vastaan. Näin ei pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa valtaapitävät.

Rooman valtakunta käytti menetelmää hallitakseen laajaa imperiumia. Se että Jyrki Jokinen ja muut paikalliset poliitikkomme ympäri maata ja maailmaa käyttävät näitä ikivanhoja keinoja omassa kirjoittelussaan, ei kerro tutkijoille mitään uutta, josta olla kiinnostunut, saati huolissaan.

Uusimmat