Mielipiteet

Kaikki koijot eivät ole rautaa

Kosonen selvitys (FL 1.4.) Koijärvi-nimen synnystä on epäilemättä mielenkiintoinen ja on tunnustuksen arvoista, että joku harrastaa paikannimien selvittämistä. Kojonjoen nimen arvelee muuten esim. Paula Oilinki pro gradussaan “Humppilan Huhtaan paikannimet” (1984) viittaavan Kokemäkeen, joka puolestaan tullee kokemasta ja liittyy kalastukseen. Muitakin oletuksia on.

En puutukaan siihen muuten, mutta en välttämättä yhdistäisi esim. Humppilan ja Metsämaan rajalla olevaa Rautajärveä Koijärveen ja sen rautaan. Vanhojen nimien hopeakin on kuparia ja kultakin korkeintaan kissankultaa. Rautajärvellä ja sen ympäristöllä on myös arkeologisten löytöjensä puolesta huomattavasti vanhempi historia kuin oletetulla Forssan seudun teollisella historialla, vaikka se olisikin tuhannen vuoden takaa, kuten Kosonen olettaa. Alueen asuttaminen saattoi alkaa jo pian Ancylusjärven vetäytymisen jälkeen 9500 vuotta sitten mutta ainakin keski- (3200-2500 eaa) ja myöhäisneoliittisella ajalla, eli kivikaudella, kuten löydökset todistavat (Järvensuo , M.Aalto et al. 1985).

En yhdistäisi Koijärveen ja sen mahdolliseen rautaan myöskään Hämeen ja Varsinais-Suomen kymmeniä, mikäli ei satoja rauta-nimiä (Humppilassakin Rautavuori, Rautaoja jne.). Siitä, oliko Koijärven rauta virrannut jopa Alastarolle saakka, olisi varmaankin Koijoen läheisen Hintsalan Rautalan Simo Antinpoika ehkä tiennyt enemmän, vaikka talonsa nimestä huolimatta hän ei ollut edes (rauta)seppä vaan satulaseppä. Valitettavasti vain tämä esi-isäni ja kaimani lähti selvittelemään syntyjä syviä toisiin ulottuvuuksiin jo v. 1565.

Vakavammin puhuttaessa sen sijaan en Kososen tapaan kirjoittelisi “Koijärvellä 1979 mellakoineesta vihreästä rikollisjoukkiosta”. Ensinnäkin, Koijärvi-liikkeestä vasta syntyi nk. Vihreät. Mitä näistä on tämän jälkeen tullut, on eri juttu ja siinä osittain yhdyn Kososen mielipiteeseen. Vuonna 1979 oli kuitenkin kyseessä melko spontaani, nuorten ympäristönsuojeluaktivistien tapahtuma. Mielenosoitus, jonka vastapuoli eli järven kuivatusta ajavat olisivat ilman poliisin läsnäoloa hajottaneet nimenomaan väkivaltaisin, lue rikollisin keinoin. Ulkomailla asuvana en kesälomallani voinut olla silloin montaakaan kertaa paikalla, mutta oletan, että kuitenkin useammin kuin Kosonen.

Lopuksi vielä asian ydin vuoden 1979 tapahtumista. Pääasia on, että järvi saatiin rauhoitettua eikä tässä pidä unohtaa paitsi nk. mellakoivien nuorten myöskään paikallisen maanomistajan Antero Vuoren osuutta. Huvittavinta on, että Kosonen osuu omaan nilkkaansa toteamalla, että Koijärvi on liian vähävetisenä jo pahasti huonontunut lintujärvi. Toisin sanoen mellakointi järven suojelemiseksi tapahtui aivan liian myöhään ja oli sittenkin liian vähäistä.

Uusimmat