Mielipiteet

Kannattaako kuolemaan tutustua?

Roman Schatz kyseli 28.10. YLE 1:ssä: “Kuinka me kuolemme?” Tarkastelussaan hän puhui vain elämän päättymisestä elintoimintojen pysyvään loppumiseen. Joidenkin ikuiseen olemassaoloon kuuluu myös toinen kuolema eli pysyvä loputon ero Jumalasta. Kannattaako siihen tutustua?

Jumalan sanan kautta se onnistuu. Raamatussa sana “kuolema” esiintyy ensimmäisen kerran sivulla 2: “.., mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”, joudut eroon Jumalasta sekä tässä ajassa että ikuisuudessa.

Ihminen valitsi syödä hyvän- ja pahantiedon puusta, teki näin Jumalan tahtoa vastaan, teki syntiä.

Sekä synti että kuolema ovat luomattomia. Jumala ei niitä luonut. Ne ovat ihmisen tietoisesti valitsemia. Jumala loi ihmisen elämään, elämään yhteydessään, ei kuolemaan.

Ihminen on tietoinen itsestään ja ympäristöstään myös ylösnousemusruumiissaan aivan kuten biologisessa ruumiissaankin. Me koemme ajankulun kehon kautta täällä ajassa kuin myös ikuisuudessa. Tuomion ylösnousemuksessa ruumis on jälleen yhtynyt sieluun ja henkeen, jolloin koko ihminen on yhä olemassa, mutta on peruuttamattomasti erotettu elämästä Jumalan yhteydessä.

Ikuinen taivas ja ikuinen kadotus ovat noin 100 % ihmisen olemassaolosta. Vastaavasti maallinen taivas ja kadotus kestävät 0 % olemassaolostamme (jaettaessa äärettömällä mikä hyvänsä äärellinen on tulos aina nolla).

Tutustuminen KGB:n tutkimusselleihin Tallinnassa (os. Pagari 1) panee oivaltamaan, miten kauheaa ja toivotonta olo ennen 1. kuolemaa voi olla. Kuoleman jälkeen jotkut joutuvat kadotuksen viheliäisiin tunnelmiin eli 2. kuolemaan.

Jeesus välitti meille näkökulman siitä, mikä kuoleman jälkeen odottaa (Luuk 16:19-31); Syntinen joutui tuonelaan, Lasarus lepäsi “Aabrahamin helmassa”.

Kadotuksessa vallitsee kauhu, taivaassa ihanuus. Kumma, että ihminen ei osaa ajassa ollessaan valita mennäkö iäksi paratiisiin tai iäksi kadotukseen (ajassahan halutaan mieluummin etelänlomalle kuin kidutuskammioon).

Entä sitten kun oma lapsi tulee kadotuksessa luoksesi ja sanoo: “Isä, olen täällä, koska seurasin sinua tänne”. Nuori pariskunta saattaa varottaa vaaria ja mummua: “Muistakaa, että meidän lapsille ei Jeesuksesta puhuta”. Myös näin varmistetaan jotain?

Perheen, suvun, yhteiskunnan ja kansan muodostuminen ja säilyminen on lasten varassa. Aikansa lasten varassa on myös vuosien 1960–2020 Suomi muodostunut. Synnyin 1939, koulujani kävin Akaassa 1946–1958. Silloin aidolla kristinuskolla oli merkittävä osa kouluelämässä ja elämässä yleensä, mutta niin ei ole enää tänään. Olemme eksyksissä.

2.Tess. 2:7-12 kertoo mikä taho eksytyksen lähettää, sekä keille ja miksi eksytys on tarkoitettu.

Yksi ongelmistamme on luulo, että kadotusta, toista kuolemaa, ei olisi. Mikä tahansa ongelma täytyy tunnistaa ennen kuin sitä voi ratkaista. Kadotusongelma tunnistetaan ja ratkaistaan viisaudella.

Mitä viisaus on? Se on totuuden oivaltamista.

Mikä on totuus? “Minä olen totuus”, vastasi Jeesus Pilatukselle. Lisäksi Totuus on ainoa tie takaisin elämään, pois ikuisesta kuolemasta.

Ikuinen elämä tai ikuinen kuolema ovat ainoat vaihtoehtomme, joista valita. Harkitse niistä sopivampi.

Fingerpori

comic

Uusimmat