Mielipiteet

Katoava omavaraisuus

Sokerijuurikkaan viljely on kokenut Suomessa kovia.

Globalisaation ja EU:n liitovaltiokehityksen myötä on suomen omavaraisuus varsinkin elintarviketuotannossa heikentynyt huomattavasti. Maataloustuottajien ahdinko on lisääntynyt EU:n päätösten myötä. Pienet tilat lopettavat toimintansa ja tuotanto keskittyy isoihin yksiköihin. Samalla kuitenkin viljelysten kokonaispinta-ala pienenee. Myös lihakarjatuottajilla suunta on menossa isoihin yksiköihin.

Muistan hyvin, kun -90 luvulla maailmankauppajärjestö WTO totesi Euroopan tuottavan huomattavia määriä sokeria yli kiintiöiden. Tämä johtui siitä, että isot ylituotantomaat Ranska, Englanti ja Saksa eivät laskeneet valmistuksen kiintiöihin Euroopan ulkopuolelta tuotua sokeria.

WTO:n päätöksellä nämä laskettiin kiintiöihin ja sen jälkeen alkoi massiivinen alasajo ja kiintiökauppa. Suomen isoglukoosikiintiö myytiin pois ja tuotantolaitteista sai omistaja tapporahat. Salon sokeritehdas lopetettiin ja suomen sokerituotanto puolittui. Nyt samat ylituotantomaat tekevät edelleen ylituotantoa ja Suomi on tuontitavaran varassa. Sama kehitys on havaittavissa myös maatalouden osalta.

Kun valtio ei pysty tuottamaan elintarvikkeita sitä, minkä kuluttaa, joudutaan ne hankkimaan ulkoa ja se maksaa. Valtio velkaantuu entisestään. Mikä siis neuvoksi?

EU ei halua suomalaista maataloutta tukea, joten se olisi tehtävä Suomen valtion toimesta. Maatiloille on tehtävä olot sellaiseksi, että tuotannolla on edellytykset toimia, ja kasvaa siihen mittaan, että voidaan puhua omavaraisesta elintarviketuotannosta.

Jarmo Kalliola

Uusimmat