Mielipiteet

Kerran suljettua kirjastoa ei sitten enää mikään henkiin herätä – Puolustakaamme Loimaan ja muidenkin kirjastojen säilymistä

Lähikirjasto on tiedollista demokratiaa. Kuva: Riku Hasari
Lähikirjasto on tiedollista demokratiaa. Kuva: Riku Hasari

Kansankirjastojen perustaminen käynnistyi Suomessa 1800-luvun puolivälin tienoilla. Kirjastojen kehittäminen oli sivistys- ja kulttuuripolitiikan tulosta.

Eniten kirjastossamme voi kunnioittaa sitä, että meillä Suomessa yleisten kirjastojen periaatteena oli ja on, että kaikille kansalaisille taataan maksuton pääsy tiedon ja kulttuurin keskukseen asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta tänäkin päivänä.

Maksuttomana ja kaikille avoimena se toteuttaa eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme tiedollista demokratiaa. Koulujen oppilaille korostetaan itse oppimisen tärkeyttä lähdemateriaalin hankinnassa, jota kirjastot tietokoneineen, kirjoineen ja niin edelleen tarjoavat.

Jos lapset eivät jo koulussa saisi tietoa kirjastosta, miten heidät myöhemminkään saisi kirjallisuuden lukunautintojen äärelle? Tähän asti ja vielä jatkossakin suomalaisen lapsen elämän korkeakoulu pitäisi olla lähikirjaston lasten osasto ja kirjaston täti.

Loimaalla tullaan tekemään kirjastoselvitys lähiaikoina ja todennäköinen mahdollisuus on, että se tulee heikentämään kirjastopalveluja, mutta yhdenkään kirjaston sulkeminen pitää olla poissuljettu vaihtoehto. Kun meidän kaikkien pitäisi aina muistaa se, että kerran suljettua kirjastoa ei sitten enää sen jälkeen henkiin herätetä.

Kirjastojen kohtalo on kuntien ja valtiovallan käsissä, sekä jokaisen sivistystä ja koulutusta arvostavan suomalaisen käsissä, siksi puolustakaamme Loimaan ja muidenkin kirjastojen säilymistä.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

24.11.2020

Fingerpori

comic