Mielipiteet

Kerrostalopoliisit

Asuin nuoruusvuosinani rivitalossa, joka oli rakennettu vähän sinnepäin. Pystykoolinkeihin oli naulattu cyproc-levyt. Valitettavasti kiireessä tai säästösyistä villoitus oli jäänyt puuttumaan. Kuuden asunnon rivitalossa, kun Sirkka huuteli toisesta päätyhuoneistosta Hiljaa kahveelle, niin hyvin kuului. Kukaan ei valittanut.

Nykyisin betonielementtikerrostaloissa pienikin ääni aiheuttaa suurta närää ja jopa oikeuskäsittelyjä.

Koirat haukkuvat, lapsi itkevät, ovet paukkuvat, tapellaan ja huudetaan. Ulostamaan tai suihkuun ei yöllä uskalla mennä. Seksin harrastaminen on tabu. Ilmoitustauluille ja jopa oviin ilmestyy lappuja. Jotkut viestivät isännöitsijöille meluhaitoista. Jos taas perheissä syntyy aviollisia erimielisyyksiä ja melu äityy huomattavaksi, tarvitaan virkavaltaa rauhoittamaan.

Joissakin taloissa on myös postiluukkukyttääjiä ja ovisilmäkyttääjiä. Kerran vuodessa voitaisiin jakaa kultainen ovisilmä parhaalle kyttääjälle.

Jos taloon muuttaa ulkomaalaistaustainen perhe, niin sen tekemisiä vahditaan haukkana.

Asuin työn takia itäisessä valtiossa Ufassa ja Moskovassa kerrostaloissa viikkokausia. Siellä melu oli infernaalinen.

Naapurien balalaikka soi ja venäläinen riitely oli niin venäläistä. Huonekalut lensivät parvekkeelta ja ikkunoita rikottiin lähes päivittäin. Ei siellä juurikaan korvia lotkautettu äänikonsertista saati muustakaan.

Kadulla autojen varashälyttimet soivat kuorossa. Kukaan ei vaivautunut ikkunasta katsomaan, mistä on kyse. Venäjän kielessä ei ehkä ole sanaa kerrostalokyttääjä.

Mikä näitä kommuunihäiriköitä kivestää. He eivät tunnu sietävän normaaleja elämisen ääniä.

Olisi varmaan parempaakin tekemistä, kuin kytätä naapurien toimia. Parempaa puhumista varmaan riittäisi vaikka ompeluseuroissa tai ukkokerhoissa.

Aforismi: Jokaiselle ihmiselle suotakoon rauha yksityisasioissa, se on kerrostaloihmisen perusoikeus. (Kari Hotakainen, Juoksuhaudantie)

Uusimmat