Mielipiteet

Kiellettyjä sanoja?

Yhtäkkiä on armas äidinkielemme joutunut outoon myrskyyn: joukko tuttuja, jopa vuosisatoja käytössä olleita sanoja on todettu vaarallisiksi, harhaanjohtaviksi ja kiellettäviksi. Perusteluna on niiden liittyminen tavalla tai toisella sukupuoleen, varsinkin miehiin.

Vaaditaan jopa sosiaaliturvatunnuksen sukupuolta ilmaisevan kohdan muutosta neutraaliksi. Eräs kansanedustaja kieltäytyy käyttämästä virallista puhemies-sanaa ja käyttää nimitystä puheenjohtaja. Liekö moinen edes laillista. Poliisien tiedotteissa on kankeasti miespuolinen henkilö, kun äsken vielä riitti mies. Henkilö on paitsi ihminen, kädellisten lahkoon kuuluvan heimon jäsen, myös yksilö, persoona ja näytelmän roolihahmo.

Suomen kielessä sanat poika, nuorukainen ja mies kuvaavat eri ikäkausia, kuten vastaavasti myös tyttö, neitonen ja nainen. Ukot ja akat, papat ja mammat kertovat nekin eri elämänvaiheista, samoin herra ja rouva. Nyt tuo kaikki on väärää ja kiellettävää. Kielemme historialliset perinteet halutaan mitätöidä tasa-arvoon vetoamalla.

Huomiota saavat myös television tekstitykset: Jumalaa tarkoittava sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kuten Herrakin. Jeesuksesta tehdään jeesus. Koska saavat Jahve, Allah, Buddha ja Krishna saman kohtelun? Herra-sanalla on laaja merkitys: se voi olla mies, kohtelias puhuttelu, valtias, johtaja, pomo, vallanpitäjä ja Jumala. Monet tunneperäiset ilmaukset sisältävät nekin Herran: Herran tähden, Herra ties. Eiköhän nimiin ainakin vielä kuulu iso alkukirjain?

Tuoreen kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista, 88 %, hyväksyy mies-loppuisten sanojen käytön yhteiskunnallisissa ja poliittisissa yhteyksissä. Olisi melkoinen muutos, jos pitäisi keksiä sukupuolineutraalit vastineet vaikkapa seuraaville vanhoille tutuille sanoille: aikamies, asiamies, esimies, haastemies, lakimies, lautamies, merimies, metsämies, poppamies, pursimies, raatimies, rekkamies, rivimies, sotamies, tukkimies, valitsijamies, varamies, vartiomies, varusmies. Listaa voisi jatkaa.

Kauan sitten keskikoulussa luokkamme pohti naispappeuden mahdollisuuksia. Porukan vitsiniekka heitti kysymyksen, miten kutsuttaisiin naispuolisen kirkkoherran miestä. Vastaus tuli nopeasti pojalta, jonka äiti oli kyläkoulun opettaja: se mies olisi tietysti kirkonvihtori. Kirkkoherra on virkanimitys kuten maaherrakin. Ammatti- ja virkanimityksillä on maassamme pitkä ja kunniakas historia. Ne eivät liity sukupuoleen vaan tehtävään työhön, joka halutaan hoitaa tunnollisesti ja kunnialla.

Suomen kielen asemasta aikanaan taistelleiden olisi vaikea ymmärtää työpaikkailmoituksia, joissa tehtävänimike on englanniksi. On nimityksiä, jotka jäävät käytöstä ja unohtuvat maailman, töiden ja ammattien muuttuessa. Vanhojen elokuvien sana opettajatar hymyilyttää, nyt kun opettaja sopii sekä naisille että miehille. Kovin äkkinäiset nimitysten muutosvaatimukset hämmentävät ja saavat miettimään, onko niistä vastaavaa hyötyä.

Äidinkielemme tasa-arvoa todistaa selkeästi yksi sana: hän. Se käy varmasti meille kaikille suomalaisille.

Uusimmat