Mielipiteet

Kirjahylly ja kanavanvalitsin

Meitä eläkeläisiä on monta sorttia: yksi kaipaa seuraa, toinen viihtyy omissa oloissaan. Olimme erilaisia lapsina, nuorina ja keski-ikäisinä, nyt myös kentältä katsomoon siirtyneinä. Olemme yksilöitä tapoinemme, mieltymyksinemme ja asenteinemme. Kuluneena keväänä suositusten ja määräysten sekoittuminen ei ole tuntunut hyvältä. Elääkö syytinkiläinen kiusallakin?

Kirjaston aukeamista odotellessa aloin käydä läpi omaa kirjastoani.

Homma on hidasta. Juutuin kauan sitten luettuun: mitä tämä kertoikaan?

Yllättäen huomaa, miten eri tavalla sisältö avautuu tänään verrattuna eiliseen. Kirjojen suhteen olen hamsteri, varsinainen tahmatassu – mukava teos jää yhä hyllyyn, ei lähde mihinkään.

Lukemiseni alkoi kauan sitten. En edes muista alkua. Pieneltä tytöltä kysyttiin mummolassa, ovatko kirjaimet jo tuttuja. Tyttö otti penkiltä sanomalehden ja luki kovalla äänellä: Kekkosen hallitus rakoilee.

Varhainen lukutaidon opas oli Aarni Penttilän Aapiskukko, kolhiintuneena yhä tallella.

Televisiosta hakee katsottavaa koronan vastapainoksi. Kanavalta toiselle hyppiessä alkaa tuumia, mitä kaikkea katsojille kaupataan ja mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita menemään mukaan.

Oman huvini olen keksinyt kielenlipsahduksista. Yksi käännös kertoi ”Pariisin olevan Massaschusettsin arvoinen”. Tosiasiassa Ranskan kuninkaaksi hugenottisotien aikaan havitteleva Henrik Navarralainen vaihtoi uskontokuntaa todeten: Ainahan Pariisi on yhden messun arvoinen.

Historiaohjelman ”roomalainen kentauri” hämmästytti sekin. Roomalainen centurio eli sadanpäämies oli sotilasarvo. Kentauri puolestaan oli kreikkalainen taruolento, puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Historian hallitsijanimet ovat perinteisesti olleet meillä kieleemme muokattuja, joten Louis XIV tuntuu oudolta Ludvigiin tottuneesta. Nykyhallitsijoiden nimet ovat erikseen.

Luonto-ohjelmissakin törmää yllätyksiin. Olen aina pitänyt hirveä sorkkaeläimenä, mutta nyt sekin näyttää saanen kaviot. Rikosohjelman poliisi kertoi tutkijaryhmän odottavan ”seuraavan ruumiin lisääntymistä”. Maallikkona arvelen, ettei kuollut ruumis voi lisääntyä. Ruumiiden määrä voi lisääntyä, ikävä kyllä.

Historian opintojeni loppuvaiheeseen kuului latinan kielikoe.

Ryhmässämme oli tyttö, joka selvitti leikiten monet tekstit. Viimein hän kertoi meille periaatteensa: käännettävän tekstin subjekti eli tekijä oli yleensä Julius Caesar, objekti eli tekemien kohde joku Caesarin vihollinen, ja predikaatti eli tekijän toimintaa kuvaava verbi jokin tappamista ilmaiseva, tappamiseen liittyvä teonsana. Järjestelmä toimi sujuvasti.

Kari Suontaustan kolumni (FL 2.6.) oli sekä hauska että pohdiskeltava. Forssaenglanniksi käännetyt paikallisnimet pysäyttivät. Näinhän täällä nyt tehdään. Miksi?

Mikael Agricola vakuutteli aikoinaan: Kyllä se taitaa suomen kielen, joka ymmärtää kaikkien mielen. Miksi sorvata englanniksi nimiä ja paikkoja, jotka ovat suomalaisille tarkoitettuja – vai ovatko? ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia.” Kunnioitetaan omaa äidinkieltämme arvostamalla ja käyttämällä sitä. Mitään hävettävää siinä ei ole.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic