Mielipiteet

Kokoomuksen dilemma

Kansallinen kokoomus on nyt ollut oppositiossa puolisen vuotta, ja siltä on näyttänyt, että oppositiopolitiikka hakee vielä kirkastamista. Vaalien jälkeen alkoi ihan paikallaan ollut voimakas kritiikki pääministeri Rinteen hallituksen hurjalta vaikuttanutta valtion menojen lisäämispolitiikkaa kohtaan. Mutta, kun myös toinen oppositiopuolue perussuomalaiset on yhtynyt kritiikkiin, on se himmentänyt ehkä vähän tätä kokoomuksen perinteistäkin kuvaa.

Niinpä puheenjohtaja Petteri Orpo muuttui nopeasti arvoliberaalista arvokonservatiiviksi tarttuen ministeri Katri Kulmunin tavoin apulaisoikeusasiamiehen päätökseen kieltää kouvolalaisen koulun joulujuhla kirkossa: kirkossa on voitava pitää ei-tunnustuksellisia koulun juhlia. Kävi vain niin, että puheenjohtajat olivat huolimattomasti lukeneet kieltopäätöksen: se koski kirkossa pidettävää tilaisuutta jumalanpalveluksen kaavalla, joka on ihan eri asia.

Kokoomuksen rooli ja asema pääministeri Sipilän hallituksessa oli mitä luontevin, sen ohjelma oli hyvinkin kokoomuslaiseen arvomaailmaan sopiva kaikessa yrittäjämyönteisyydessään, mihin liittyi valtiontalouden tasapainottamispyrkimys. Valitettavasti hallitus kaatui osaltaan kokoomukseen, joka ajoi liian sitkeästi sote-hankkeessa ns. valinnanvapautta. Ilman sitä projekti olisi jo menossa hyvässä vauhdissa.

Pahalta tuntui, kun puheenjohtaja Orpo välittömästi hallituksen kaaduttua ilmoitti, että kunnathan tämän soten hoitavat, ei tässä muita tarvita. Käytännössä se merkitsi sitä, että puolueella ei ollut enää sote-kantaa – eikä taida olla vieläkään. Puheenjohtajan menettely kertoi siitä, että uuden roolin haku oli alkanut, mutta ei vielä ollenkaan selkiintynyt.

Kun perussuomalaisilla on tunnetusti poliittisen ”ilmatilan” hallinta tällä hetkellä, on kokoomuksen asema vaikea. Ilmastonmuutosagendassa oman profiilin rakentaminen on vaikeaa, eikä maahanmuuton vastustaminen sovi ollenkaan kokoomuslaiseen ajatusmaailmaan tilanteessa, missä yrittäjät ja niiden etujärjestöt vaativat työperäisen maahanmuuton selkeätä helpottamista. Tässä näkyy edelleen ikävällä tavalla vielä Soinin johtamien perussuomalaisten ja sitten sinisten toiminta Sipilän hallituksessa.

Kun näiden galluppien mukaan Jussi Halla-aho olisi vaalien jälkeen itseoikeutettu hallitustunnustelija, alkaa kokoomuksella olla paikka rakentaa selkeätä omaa profiilia. Mutta mihin tarttua lujasti kiinni, kun ei ole kiinnikkeitä? Onneksi kokoomuksen äänestäjäkunta on perinteisesti uskollista, mikä näkyy hyvin puolueen vielä kohtuullisessa kannatuksessa, noin 17 %:ssa.

On myös pitkän kokemuksen mukaan niin, että aikaa on vielä. Taisi olla keskustan Antti Kurvinen, joka sanoi, että gallupeita tulee ja menee. Nykyiset politiikan agendat eivät ole häviämässä mihinkään, mutta niiden sisältö muuttuu, ja koko ajan tulee uusia teemoja poliittiseen keskusteluun maailmalta ja kotimaasta.

Ryhtymättä missään tapauksessa neuvojaksi ilman eväitä siihen, pitää toivoa, että puheenjohtaja Orpo esikuntineen pystyy terävöittämään otetta. On kuitenkin päätettävä selkeästi, ollaanko arvoliberaaleja vai arvokonservatiiveja. Ja entäs se sote ja vaikka sähköautojen hankinnan verotuki?

Fingerpori

comic

Uusimmat