Mielipiteet

Konoselle ja Suhoselle

Puolustan viimeiseen hengenvetoon Ilkka Konosen oikeutta sanoa mielipiteensä Forssan Lehdessä (12.6) fiktiivisinä kertomuksina pakinoiden mukamas faktana ja käyttäen niissä myös minun nimeäni. Sananvapaus on pyhä vapaus ja lukijan on ymmärrettävä, koska kyseessä on fiktio tai tarkoituksellisesti aiheutettu riita ja toisen henkilön vähättely jäljittelytaipumuksena, ”mimesiksenä”.

Riidan kylväjä ja syntipukkien hakija on osa vuonna 2015 kuolleen suuren ajattelijan, akateemikko Rene Girardin, ”ihmistieteiden uudeksi Darwiniksi” kutsutun ranskalaisen akateemikon pääteosten ydintä. Hänen teoksensa tentitään yliopistoissamme myös suomenkielisinä jäljittelyhalusta kertovina viha-rakkaussuhteen teorioina ja ”pakanallisen” elämän kuvaajina ennen kristinopin saapumista sen kumoajana, paljastaessaan nurinpäin käännetyn totuuden. Girardin teorioissa ”syntipukki” tai kiusaamiskulttuurissa kiusatun kohtalo paljastaa jo osittain uhraamisen todellisen motiivin kirjoittajalla.

Koska puutarhani on täynnä naista esitteleviä veistoksia, myös vandalismin kohteiksi joutuneita, Hefaistoksen kirouksesta alkaen naisen kannettavaksi, en käy niiden taustoja Konoselle esittelemään Lotta-patsaana. Ne kun löytyvät myös kotisivultani siinä missä vastaus myös muihin Konosen esittämiin vastaaviin fiktiivisiin väitteisiin. Fiktio esitettynä faktana on hänen tapansa tuottaa julkaisuja, ja Rene Girard oli kirjallisuuden tutkija sekä keskiajan paleografiaan erikoistunut kirjoittaja. Hän on siis tuttu kirjoineen Konoselle mallina tästä ”syntipukkeja” hakevasta kirjoitustyylistä fiktiivisenä kirjallisuutena, pakinana.

Samassa lehdessä (FL 13.6.), jossa Sirkka-Liisa Anttila oikaisee Konosen väitteet vääriksi, fiktiivisiksi valheiksi, on myös jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosen hengentuote, jossa hän kirjoittaa vapaan tahdon sanomaansa hallitusta haukkuen. Itse en tähän vapaaseen valintaan oikein usko. Minulla kun ei ole mitään tekemistä näiden sanojen kanssa, joita käytän nyt, ajattelen niillä ja tuotan puheeni, näen unenikin. Ne ovat muiden keksimiä kaikki myös tunnesanoinamme. Kiitos siitä heille, ihmisenä sanojen vankina, hermeneutiikasta, filosofiasta, symboleista tuottaa tiedettä ja taidetta, myös fiktiivistä ja olla ihminen ihmisten joukossa.

En valinnut myöskään kansakuntaa ja maakuntaa, kaupunkia jossa synnyin, en vanhempiani enkä sukulaisia, en yhtään työpaikkaani tai luottamustehtävääni. Joku toinen minut näihin valitsi. Myös korkeakouluneuvostoon, hallituksen työrukkaseen, jossa haimme mm. nuorille naisille mahdollisuutta edetä akateemisella urallaan ja työelämässä, etsimme uusia yliopistojakin ja korkeakouluja, koulutuspaikkoja naisille ja miehille.

En minä Kononen tai Suhonen tietäni valinnut. Tie se minut valitsi ja näin minä uskon tapahtuneen myös Konosen ja Suhosen kohdalla. Jumalasta seuraavia miehiä mutta varmasti ylöspäin katsoen.

Matti Luostarinen


Uusimmat