Mielipiteet

Korona ja paikallisuuden harha

THL:n johtaja on kertonut, kuinka koronan leviämisen estotoimet ovat niin tehokkaat, että varsinainen huippu on siirtymässä hamaan tulevaisuuteen. Kieltämättä on rohkaisevaa nähdä, että kun päätetään jotain määrätietoisesti ryhtyä tekemään, niin onnistutaan paremmin, kuin osattiin odottaakin.

Toisaalta THL:n johtajan sanat saavat erikoisia sävyjä, kun mietitään, miten koronaan ylipäätään suhtaudutaan. Mehän odotamme arjen palautumista ennalleen kuin joulupukin tuloa. Vaan vähänpä pohditaan sitä, että jos pukki ei tulekaan.

Korona on globaali kriisi: vaikka me saisimme taudin jopa pysäytettyä, emme mitenkään ole turvassa siltä, eikä meillä ole varaa jatkaa entiseen malliin niin kauan kuin tauti maailmalla jyllää. Entä jos korona jääkin piinaamaan meitä influenssan tapaan? Jos ei siihen rokotetta saada tehtyäkään, eikä immuniteettia tulekaan? Mitä jos tauti ei laimenekaan vaan päinvastoin ärhentyy?

Usko siihen, että tämä menee ohi, on pelkkää uskoa – ja vielä täysin sokeaa sellaista. Tosiasia on, että kukaan ei tiedä. Jo nyt on kuitenkin selvää, että tämä kestää kauemmin, kuin ollaan odotettu, ja näyttää siltä, että se tulee myös kauemmin kestämään mitä nyt optimistisimmat ajattelevat. Toinen aalto tulee heti, kun rajoituksia aletaan purkamaan. Siitä ei ole epäilystäkään. Nyt keskustellaan, miten se otetaan vastaan.

Tämä muistuttaa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Samaa vähättelyä, kieltämistä ja yrityksiä järkeillä ja hieroa jonkinlaista sovintoa sen suhteen mitä rajoitusta voidaan höllentää milläkin vaikutuksella tai millä on mikäkin vaikutus talouteen. Tilanne on nyt päällä, eikä koronaa paljon kiinnosta miten siihen suhtaudumme.

On meillä ihmisillä kuitenkin se hyvä ominaisuus, että olemme sangen mukautuvaisia olosuhteisiin. Kenties olisi aika yrittää mukautua enemmän kuin velloa sokeassa uskossa, että tämä menee ohi itsestään tai jonkun muun toimesta.

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic