Mielipiteet

Koronasta kapitalismin resetointiin

”Euroopan unioni ei aio tinkiä vuoteen 2050 tähtäävästä ilmastotavoitteestaan koronapandemian takia, ilmoittaa EU:n komissio” (YLE 4.5.2020). Populismi hävisi ja järki voitti. Tämä oli ilmastodenialisteille katkera tappio. EU leikkaa ilmastoa lämmittävät päästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä hyödyntäen samalla Green Deal -politiikkaansa talouden perustan uudelleenrakentamiseen ja koronalaman elvytykseen. Tällä on myös EU-parlamentin suurimpien ryhmien tuki.

Myöskään Suomen hallituksen ei pidä tinkiä tulevaisuusinvestoineista eikä koulutuksen laajentamisesta koronapandemia vuoksi. Ne ovat parasta mahdollista elvytystä. Hallituksen tilaamassa Vihriälän työryhmän ehdotuksessa koronakriisin aikainen talouspolitiikka jaetaan kolmeen vaiheeseen.

Ensimmäisessä jo käynnissä olevassa vaiheessa minimoidaan talouden vahingot epidemian saamiseksi kontrolliin. Yrityksiä tuetaan niiden toimintakyvyn ylläpitämiseksi kriisin yli konkurssiaallon ja työttömyyden kasvun torjumiseksi. Kriisi ei mene nopeasti ohi vaan tuorein tieto monesta maasta viittaa pikemminkin sen pitkittymiseen. Hallituksen tähänastinen työ on saanut kiitosta sekä työnantajien että työntekijöiden keskusjärjestöistä. Tärkeintä on pitää työllisyys mahdollisimman korkeana.

Toisessa elvyttävässä vaiheessa harjoitetaan kysyntää tukevaa finanssipolitiikkaa ja puretaan asteittain rajoitustoimia. Tärkeintä on, että kotimainen kysyntä ja tuotanto elpyvät lyhyellä ja talouden suorituskyky pitkällä aikavälillä. Tässä matalien korkojen maailmassa elvytys lainarahalla on järkevää. Elpymistä ei saa tuhota opposition tyrkyttämillä leikkauslistoilla ja kurjistavalla politiikalla. Elvytykseen käytettävä panostus on suunnattava tulevaisuusinvestointeihin; ohjausta ei saa jättää vain näkymättömän käden varaan. Myöskään koulutuksen laajentamista ei saa lykätä. Se varmistaa nuorille hyvän elämän ja elinkeinoelämälle osaavan työvoiman myös pitkällä tähtäimellä.

Kolmannessa vaiheessa korjataan kriisin taloudelle aiheuttamat vauriot ja vakautetaan julkinen talous. Toisen vaiheen tulevaisuusinvestoinnit eli panostus kestävään kehitykseen, tutkimuksen, tuotekehityksen, koulutukseen, julkisten palvelujen tehostamiseen ja työllisyysasteen kohottamiseen minimoivat tarvittavat leikkaukset ja veronkorotukset eli sopeutustarpeen. Sen suuruuden arvioidaan olevan 3–4 % bkt:sta, mikä vakauttaa julkisen velan alle 90 % bkt:sta 20-luvulla. Vihriälän mukaan tehtävä on vaativa, mutta ei mahdoton; Suomi on yksi maailman toimivimpia yhteiskuntia ja kriisi on pakottanut ihmiset sopeutumaan poikkeuksellisiin toimiin.

Mutta tämä kriisi samoin kuin ilmastokriisi, luonnonvarojen ehtyminen, ympäristön saastuminen ja uudet pandemiat voidaan hoitaa vain oikeudenmukaisella kansainvälisellä yhteistyöllä. Myös talouden rajaton kasvu rajallisella planeetalla on mahdotonta. Siksi, kuten yhä laajempi taloustieteilijöiden joukko vaatii, tämä jatkuvaan kasvuun pakottava, paukkuvia pörssikuplia ja toistuvia lamoja tuottava kapitalismin helvetinkone on resetoitava.

Alistuminen näkymättömän käden valtaan ja populistinen kansallinen poteroituminen johtaa yhä tiukemmin ylikansallisten yritysten hallitsemaan maailmaan, niiden vasallivaltioihin ja korruptoimiin nukkehallituksiin.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti