Mielipiteet

Koronavirus, etäopetus ja oppilaamme

Peruskoulumme on ennen näkemättömässä tilanteessa, kun liki koko järjestelmä on siirtynyt etäopetukseen koronaviruspandemian seurauksena. Se ei kuitenkaan muuta perusopetuslain velvoitetta koulun ja opettajien perustehtävästä: oppilaiden kasvatuksesta sekä opetuksesta ja lain mukaan usein nimenomaan tässä järjestyksessä.

Keskuskoulu sulkeutui viikon verran ennen muita ja on nyt ollut pari viikkoa kiinni. Osa oppilaistamme on ollut kotikaranteenissa, osa etäopetuksessa ja siis tavallisen arjen ulkopuolella.

Voinkin jo nyt todeta, ettei poikkeusaika ole ollut helppoa. Oppilaat jäävät vaille lähiopetusta, mikä kuormittaa erityisesti niitä lapsia, joilla koulu ei muutenkaan suju vähäisellä vaivalla. Opettajat ovat sitoutuneet uuteen tilanteeseen, mutta tekevät jopa tavallista enemmän töitä suunnitellessaan, viestiessään, tehtäviä laatiessaan ja tarkastaessaan sekä etäopettaessaan.

Kuten monet asiantuntijat jo ovat ehtineet kertoa, nyt tulee hyväksyä tosiasia, että etäopetuksessa ei ole mahdollista saavuttaa kaikkia niitä tavoitteita ja osaamisen tasoja, mitä lähiopetukselle on asetettu. Laadun tulisi nyt korvata määrää, sanoo jo maalaisjärkikin.

Peruskouluvuodessa on 190 koulupäivää, peruskouluaikana siis reippaat 1700. Jos koko kevät jää väliin se merkitsee n. 50 koulupäivää eli vajaata 3%:a peruskoulusta. Yhdenkään oppilaan akateeminen osaaminen ei etäopetuksen takia vaarannu eikä oppimiseen merkittäviä aukkoja tule jäämään. En tietenkään tarkoita lupaa olla opiskelematta, vaan sitä, että kun etäopetuksen kaikki osatekijät eli oppilas, kotijoukot ja opettajat tekevät parhaansa niin sen tulee olla riittävästi.

Mikäli tätä ymmärrystä ei löydy, niin on vaarana unohtaa se tosiasia, että kodit ja perheet ovat muutenkin uudessa, haastavassa tilanteessa. Monia muitakin asioita on järjesteltävä toisin kuin aiemmin. Etäopetuksen ei tule lisätä kotien henkistä kuormaa tavalla, mikä hankaloittaa arjen pyörittämistä ja pahimmassa tapauksessa kiristää perheen jäsenten keskinäisiä välejä.

Etäopetusta tuleekin nyt ymmärrykseni mukaan organisoida mahdollisimman joustavasti, koska paitsi oppilaat niin kodit ovat erilaisia ja esimerkiksi aikuisten työt saattavat rytmittää arkea eri tavalla.

Kun savu joskus hälvenee ja tilanne normalisoituu, niin tärkeintä olisi saada kouluun takaisin hyvinvoivia, tasapainoisia lapsia ja nuoria, joiden kokemus tästä vaikeasta kriisistä on jotakin siihen suuntaan kuin että ”yhteistyössä selvisimme”. Ja tätä tukeaksemme: tavallisen lähiopetuksen aikana muistuttelen usein väelleni, että ainakin yhtä tärkeää kuin kysyä ”onko läksyt tehty” on kysyä ”mitä sinulle kuuluu, onko kaikki hyvin” ja osoittaa näin välittämistä. Ja nyt etäopetuksen aikana tämän kysyminen, ja välittäminen, on erityisen tärkeää.

Uusimmat

Näkoislehti

9.4.2020

Fingerpori

comic