Mielipiteet

Mielipide: Kotimainen nauta nauttii pääosin kotimaista rehua – ja hillitsee luontokatoa

Kirjoittajan mukaan laiduntava nauta on tärkeä sitä ympäröivälle luonnolle. Kuva: Tapio Tuomela
Kirjoittajan mukaan laiduntava nauta on tärkeä sitä ympäröivälle luonnolle. Kuva: Tapio Tuomela

Elisa Niemi kirjoitti Forssan Lehdessä (3.4.), kuinka ruoan omavaraisuutta lisättäisiin keskittymällä enemmän kasvintuotantoon.

Hänen mukaansa kotimainen eläintuotanto ei ole omavaraista vaan hyvin riippuvaista lannoitteiden hinnoista ja tuontirehuista.

Nautojen pääasiallinen rehu Suomessa on nurmipohjainen säilörehu, jota voidaan tuottaa koko maassa. Täällä on otolliset kasvuolosuhteet nurmikasveille. Myös ruokinnassa käytettävä vilja on kotimaista, ainoastaan osa valkuaisrehuista sekä vitamiinivalmisteita ja hivenaineita tuodaan muualta.

Lypsylehmien rehun kotimaisuusasteen on arvioitu olevan 76 – 88 prosenttia. Esimerkiksi valiolaisilla maitotiloilla ruokinnassa ei käytetä soijaa.

Lannoitteiden hinnat vaikuttavat eläintuotantoon, mutta eläintilat eivät ole yhtä riippuvaisia teollisista lannoitteista kuin kasvinviljelytilat, koska niillä on eläinten lantaa käytettävänään. Maat saavat luonnollista lannoitetta ja peltoon saadaan eloperäistä ainesta, jolloin maaperäeliöille tulee ravintoa ja hajotettavaa.

Nautojen lannan kaasuja voidaan hyödyntää biokaasuiksi. Nautojen ruokintaan kehitellään myös ainetta, joka vähentää metaanikaasun syntyä nautojen pötsien entsyymitoiminnassa jopa 30 prosenttia.

Ympärivuotinen kasvipeitteisyys toteutuu nurmiviljelyssä, millä pystytään hillitsemään ravinteiden valumia. Kasvava nurmi toimii hiilinieluna. Se parantaa myös maan rakennetta laajalla juuristollaan ja hyödyttää näin myös yksivuotisten kasvien viljelyä viljelykierrossa.

Kasvintuotannon viljelykasvien monipuolistuminen parantaa maan rakennetta ja tuo vaihtelua viljelykiertoihin, mutta yleensä kasvintuotannossa viljelykasvit ovat yksivuotisia. Maata joudutaan siis muokkaamaan melkein joka vuosi, jolloin maan pieneliöstö joutuu koetukselle.

Niemen mukaan erityisesti öljy- ja valkuaiskasvien viljelyä Suomessa tulisi edistää. Näiden viljelyyn on liittynyt kuitenkin esimerkiksi seuraavia rajoitteita: riittääkö kasvukauden pituus, millaisia maalajeja on käytettävissä, onko kylvösiementä saatavilla, kuinka kasvitaudit ja tuholaiset saadaan hoidettua ja mitkä kasvit kestävät kylmyyttä, kuumuutta, kuivuutta tai märkyyttä.

Eli erikoiskasvien viljely ei onnistu joka puolella Suomea ja se on ollut usein riskialttiimpaa verrattuna nurmeen. Tämän vuoksi viljelykasvien jalostus ja tutkimus on erittäin oleellista, jotta kasvit kestäisivät haastavat kasvuolosuhteet ja säiden ääri-ilmiöt.

Nykyään yhä useammalla tilalla laidunnetaan tai lehmät saavat olla jaloittelulaitumella. Karjatiloja myös kannustetaan laiduntamiseen. Luonnonlaitumet tulisi ottaa mahdollisuuksien mukaan käyttöön ja ne soveltuvatkin esimerkiksi hiehoille ja ummessa oleville lehmille.

Laiduntava nauta on tavattoman tärkeä sitä ympäröivälle luonnolle. Sadat eliöt maan alla, päällä ja ilmassa ovat riippuvaisia laidunnuksesta.

Yleensä luonnonsuojelussa painotetaan vanhojen metsien suojelua, mutta muitakin harvinaistuneita kasvuympäristöjä on olemassa. Kaikenkokoisilla laiduntavilla karjatiloilla on rikastuttava ja säilyttävä vaikutus ympäristön monimuotoisuuteen.

Tiloja tarvittaisiin kattavasti ympäri Suomea, jos nämä maaperäeliöt, hyönteiset, kasvit, linnut ja suomenkarja halutaan säilyttää. Nurmien ja lehmän avulla pystytään hidastamaan luontokatoa.

Uusimmat

Fingerpori

comic