Mielipiteet

Kotiseuturakkaus lyö vanhenemisen

Tapasin pariskunnan, joka oli yli neljä vuosikymmentä sitten lähtenyt Forssasta työn perässä. Avioiduttuaan nuorena oli pakko löytää työtä, josta saisi varman elatuksen. Heitä onnisti ja leipää tuli ja eläkekin karttui. Eläkepäiville siirryttyään tuli mieleen, mistä löytyisi paikka, jossa olisi hyvä viettää eläkevuosiaan. Kokeeksi he palasivat tänne nuoruutensa maisemiin, ensin vuokralle. Oletus osui oikeaan ja parin vuoden kokeilun jälkeen he ostivat oman asunnon.

– Täällä viihdymme ja tänne jäämme, sanoi mies varmalla äänellä.

Täällä on puhdas ilma ja siisti pikkukaupunki. Hyvin toimivat palvelut kävelymatkan päässä ja paljon mukavia eläkeläisiä ympärillä, mikäs täällä on asuessa, sanoivat molemmat kuin yhdestä suusta.

 

Toinen pariskunta, edellisiä paljon vanhempi kutsui meidät kotiinsa kuulemaan ja näkemään, kuinka heidän entistä kotiseutuaan ja Salkolanjärvelle rakentamaansa muistojen kotikylää esittelevä elokuva on digitoitu kunnolliseksi elokuvaksi.

Korkea ikä on tuonut tullessaan niin paljon vaivoja, että rollaattorien avulla ja hyvässä yhteishengessä pärjäämme kotona kahdestaan, vain siivooja käy auttamassa, kertoivat Pikkumuolaassa, omassa hulppeassa talossaan asuvat Hilkka ja Erkki Känkänen. Järki ja muisti ovat molemmilla terävät ja yhdeksääkymppiä lähentelevä mies on autonajotaitoinen ja ajokortti lompakossa.

Heillä kotiseutukaipuu on edelleen voimakas, mutta eivät he enää ajattele muuttoa Karjalassa Äyräpään järven lähellä olleelle kotiseudulleen. Apuna kotiseutuikävään heillä on huvilatontille rakennetuista pihapiiristä ja rakennuksista tehty elokuva. Elokuvassa näkyi, että valtava on kiinteistöllä tehdyn työn määrä. Pienoiskirkkoon mahtuu joukko ihmisiä rukoilemaan ja suorittamaan jumalanpalveluksia ja samalla voi ihailla seinillä olevia koristemaalauksia ja veistoksia. Tallissa on oikean kokoinen, puupalasoista tehty hevonen valjastettuna kaksiakselisen kärrin eteen, jossa täysi kuorma tavaroita, joita ei saatu kätkettyä ullakoille ja kaivoon.

Isäntä kertoi, että kaikki on yritetty huolella tehdä ja maalaamalla saada niihin kestävyyttä. Arvokkaampia on käsitelty puuöljyllä keväällä ja syksyllä, mikä näyttää olevan paras keino saada koristeisiin ja seiniin kestävyyttä. Kuvia ja tärkeitä papereita on vuosien saatossa kertynyt valtavasti ja niille pitää vielä löytyä tai itse tehdä säilytysarkkuja, kertoi isäntä, kun heistä aika jättää.

Toivottavasti aika ei jätä vielä pitkään aikaan näitä elämänhaluisia yhteiskunnan rakentajia ja saimme hyvästiksi rautaiset kädenpuristukset läksiäiskahvit juotuamme.

 

Fingerpori

comic

Uusimmat