Mielipiteet

"Kualemalla on kovat kourat"

Hyllyyn on vuosien mittaan kertynyt paljon kansanperinnettä. Isoisän kirjaston Myytillisiä tarinoita luin ensi kertaa seitsenvuotiaana. Kolme raskaana ollutta morsiantaan tappanut, haudassa pysymätön Pitkä-Piena pelotti, samoin aavehevosta ohjastava sulhanen. Balladi Olavinlinnasta soi muuriin haudatun tytön tarinaa radiossakin.

Kummitustarinat kertovat eri kulttuurien olennoista eri puolilta maailmaa. Toiset ottavat kummitukset vakavasti, toiset virnistellen.

Kummitteluun liittyy usein usko tuonpuoleiseen elämään, rajaan näkyvän ja näkymättömän välillä. Oudot, selittämättömät tapaukset ovat tuoneet jännitystä ja viihdytystä arkeen. Tarinat ovat muuntuneet matkalla paikasta ja kulttuurista toiseen, kirjoiksikin asti: Pariisin oopperan kummitus, Baskervillen koira ja Hohto. Nyt kummitukset esiintyvät sympaattisina hahmoina verkossa ja valkokankaalla. Uusimmat kummitukset lähettävät sähköposteja, puikahtavat valokuviin ja suoriin tv-lähetyksiin.

Perinteinen kummitus, haamu tai aave on maan päälle jäänyt sielu. Se voi olla myös eläin tai näky muinaisesta taistelusta. Tiede on sysännyt kummitukset sivuun, mutta viihdeteollisuus on tuonut ne nykyaikaan liiketunnistimilla ja valvontakameroilla. Opastetut kummituskävelyt houkuttavat hotelleihin, laivoihin, vankiloihin, sukukartanoihin ja synkkiin linnoihin.

 

Monet kummituksiin ja kummitteluun liittyvät käsitykset koskevat vainajia ja hautausmaita. On nin kolkko ku kualleitten koto, sanottiin Loimaalla. Isäni kotipitäjässä oli aikanaan haudankaivaja Kamari-Ellu, joka työskenteli usein myöhään illalla. Joukko nuoria Ähtävänjoen uittomiehiä kulki hautausmaan ohi. Yksi heitti pienen kiven aidanvieren avoimeen hautaan ja huusi: – Nouskaa ylös, nahkasuut! Kalju haudankaivaja suoristautui punainen parta liehuen: – Kyllä tullahan, joko muut on noussu? Uittomies pelästyi niin, että joutui vähäksi aikaa hoitoon.

Isoäitini kotipuolessa poikajoukko päätti pelotella haudankaivajaa, pukeutui lakanoihin ja hiiviskeli huhuillen hautakivien takana. Kaivaja ei hätkähtänyt: – Jalootelkaa vaan poijjaat, mutta portista ei sitte mennä ulos. Se oli nolo loppu poikien yritykselle.

 

Suomalaisista uskoi vuoden 2011 galluptutkimuksen mukaan kummituksiin vain 14%. Kuolleeseen ihmiseen sanoi olleensa yhteydessä 7,5%.

Taiwanissa, Turkissa, Etelä-Afrikassa, Meksikossa ja Chilessä kummituksiin uskovia oli vastaajista yli puolet. Euroopassa vankin kummitususko oli Ukrainassa.

Haamuihin ja selittämättömiin ilmiöihin otettiin Suomessa kantaa kuuluisassa Martinin pirujen jutussa Ylöjärven talvikäräjillä 1885. Torpan piian Emman ympärille keskittyi parin viikon ajan tavaroiden ja huonekalujen selittämättömiä siirtymisiä ja särkymisiä. Silminnäkijöitä oli 15, tapauksia 87. Syytteet torpan väen noituudesta hylättiin toteennäyttämättöminä. Keuhkotautinen Emma kuoli pian tämän jälkeen.

Olkoon hautausmaa minkä uskontokunnan tai aatesuunnan tahansa, on hyvä muistaa, että siellä käyttäydytään hillitysti. On murheellista, kun kukkia ja lyhtyjä viedään haudoilta. Vainajilta varastaminen on viheliäinen nykyversio hautarosvouksesta.

 

Liisa Ahti
Forssa

Fingerpori

comic

Uusimmat