Mielipiteet

Laidunnusta tarvitaan, se on olennainen keino säilyttää maatalousympäristön eliölajeja

Kuva: Katariina Filppula = KF
Kuva: Katariina Filppula = KF

Laidunnus on yksi oleellisimmista keinoista maatalousympäristön eliölajien säilyttämiselle. Kun mahdollisimman monet paikat laidunnettiin 1950-luvulla, niin kukkaniityt kukoistivat ja hyönteisiä sekä lintuja riitti. Lehmät, lampaat ja hevoset olivat arvossaan ja kaikki mahdollinen rehu hyödynnettiin. Vanhat mammat kulkivat lehmiensä kanssa jopa pitkin ojan varsia hyödyntäen kaiken ravinnoksi kelpaavan kasvuston. Talvella parhaimmat heinät syötettiin hevosille ja lehmät saivat loput. Lopulta lehmät saivat olkia syödäkseen ja menivät umpeen. Ne poikivat keväällä ja kesällä laidunrehu oli merkittävä ravinnon lähde.

Nykyään perinnealueita laidunnetaan pääasiassa niiden luontoarvojen vuoksi, tärkein syy ei ole enää ainoastaan ravinnon tarpeen täyttäminen. Aikaisemmat sukupolvet ovat nähneet laidunnuksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen selkeimmin. Entiset karjanomistajat voivat todistaa tiettyjen lajien katoamisen ja harvinaistumisen pihapiireistään, kun karja tai muut eläimet ovat lähteneet. Jos eläintuotanto katoaa Suomesta, esimerkiksi haara- ja räystäspääskyt eivät pesi täällä välttämättä ollenkaan. Suomen luonnosta tiedetään vain joitakin pesimäpaikkoja kalliopahdoilla (BirdlifeSuomi).

Suomessa oli enimmillään 1960-luvun puolivälissä toista miljoonaa lehmää, vuonna 2018 niitä oli 300 000 ja määrä on ollut laskussa. Suomen nautojen metaanipäästöt ovat puolittuneet noista ajoista. Nautojen metaanipäästöistä 90 % tulee röyhtäilyn ja hengityksen kautta. Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana maidon hiilijalanjälkeä on saatu pienennettyä 34% maitolitraa kohti tehokkaalla nurmirehutuotannolla ja jalostuksen avulla, kun yksi lehmä tuottaa enemmän maitoa ja lehmät saavat ravinnon tarpeensa täytettyä tuotantovaiheen mukaisella ruokinnalla. Yli 10-vuotiaat lehmät eivät ole nykyään harvinaisuuksia.

Osa tuottajista laiduntaa perinnemaisemia tai -biotooppeja, koska kokee näiden säilyttämisen erittäin merkittäväksi. Perinnebiotooppi tarkoittaa kulttuurivaikutteista luontotyyppiä, jolla on arvokasta kasvillisuutta. Varsinaisten laidunten pientareita ei lannoiteta, joten näillä kasvaa monipuolista kasvillisuutta. Nämä reuna-alueet ovat huomattavan tärkeitä kasvilajeille. Luonnonlaitumia ei lannoiteta lainkaan lukuun ottamatta laiduntajien jättämiä jätöksiä. Juuri nämä jätökset ovat ruokapankkeja monille hyönteisille. Naudat ovat tehokkaita raivaajia. Myös lampaat ja hevoset ovat hyviä laiduntajia.

Tällä hetkellä varsinkin pieniä tiloja lopettaa, kun heillä ei ole mahdollisuuksia laajentaa, varaa muuttaa tuotantorakennuksiaan, tuotannolla ei tule toimeen tai heillä ei ole jatkajaa, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Esimerkiksi Järvi-Suomen pirstaleiset pellot vaikeuttavat tilojen laajentamista, kun laajoja peltoalueita ei ole käytössä. Pienet tilat ovat kuitenkin tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ja maaseudun elävänä pitäjiä. Erikokoisia eläintiloja tarvitaan ympäri Suomea, jotta eliölajit eivät katoaisi Suomesta. Laidunnus on yksi tehokkaimmista ja nopeimmista keinoista elvyttää luontoa. Laidunnus tekee hyvää myös tuotantoeläinten terveydelle.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti