Mielipiteet

Laissa keinojen vastattava tavoitteita

Lainsäädäntö on tärkeässä roolissa yhteiskunnan kehittämisessä. Hyvä lainsäädäntö seuraa aikaansa ja vastaa yhteiskunnan kulloisiinkin haasteisiin. Kuitenkaan se, että eduskunta hyväksyy lain, ei yksin riitä. Tarvitaan lainsäädännön aktiivista toimeenpanoa. Lakien hyvät tavoitteet eivät toteudu, jos ei ole keinoja niiden toteuttamiseen eikä toimeenpanoa seurata.

Ennaltaehkäisevä työ on kirjattu lukuisten lakien tavoitteisiin. Painopisteen siirtäminen ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisemiseen ei kuitenkaan toteudu ilman riittäviä voimavaroja. Esimerkiksi lastensuojelun ja lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarvetta kasvattaa se, että peruspalveluissa ei ole saatavilla riittävää tukea ja apua.

Laadukkaan lainsäädännön lähtökohtana on, että sen valmistelussa tunnistetaan vaikutukset niihin ihmisiin, joihin säädös kohdistuu. Tämä koskee myös lapsia. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen periaate on lapsen edun ensisijaisuus. Lapsilla on oikeus siihen, että heidän etunsa arvioidaan ja otetaan ensisijaisesti huomioon.

Sote-uudistuksen tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua. Mutta miten uudistuksen keinot vastaavat sen tavoitteita? Sote- ja maakuntauudistuksen sekä siihen liitetyn valinnanvapauslainsäädännön yhtäaikainen valmistelu on ollut valtava kokonaisuus. Uudistusten vaikutuksia ei ole ollut mahdollista tunnistaa riittävällä tarkkuudella, sillä muuttuvia tekijöitä on yksinkertaisesti liikaa. Näistä karikoista tulisikin ottaa opiksi seuraavalla vaalikaudella, jolloin on tarkoitus toteuttaa sekä sosiaaliturva- että perhevapaauudistus.

Valvonnalla on tärkeä rooli sote-palvelujen käyttäjien oikeusturvan varmistajana. Erityisesti tämä korostuu heikkojen asiakasryhmien kuten lasten, vammaisten ja vanhusten kohdalla. Viimeaikaiset esille nousseet ongelmat lastensuojelussa, vammaispalveluissa ja vanhuspalveluissa osoittavat viranomaisvalvonnan tärkeyden.

Sote-uudistuksessa kuitenkin luotetaan vahvasti omavalvontaan, jossa valvontavastuuta siirretään viranomaisilta palveluntuottajille sekä asiakkaille ja potilaille itselleen. Sote-uudistuksessa pitää varmistaa palvelujen riittävä viranomaisvalvonnasta. Omavalvonta ei riittävällä tavalla turvaa heikossa asemassa olevien asiakas- ja potilasryhmien oikeuksien toteutumista.

Esa Iivonenjohtava asiantuntija, Mannerheimin LastensuojeluliittoKirsi Pollarierityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Uusimmat