Mielipiteet

Lajiston muutoksista luonnossa

Artikkelissa hyönteisten hupenemisesta maapallolla (FL 14.2.) oli hyviä havaintoja. Kasvinsuojeluaineiden käyttö, monokulttuurit ja biotooppien köyhtyminen järkyttävät kasvi- ja eläinlajistoa, sen määrää ja tasapainoa. Syyllisiä eivät ole maataloustuottajat vaan tuotteiden hinnan romahtaminen markkinoiden avaamisella vapaalle maailmankaupalle. Globalisaation seuraus on tehomaatalous.

Hyönteisharrastukseni alkoi 1950-luvulla, jolloin niityillä lenteli nykyiseen verrattuna perhosia ”pilvin pimein”. Kylmä kylpy ja herääminen tuli 1960-luvun puolessa DDT:n ja elohopean käytön tuhot huomattaessa. Sukupolveni vihreiden oppikirjana olikin Rachel Carsonin Hiljainen kevät eikä kuten myöhemmin nk. vihreiden, ilmeisesti Karl Marxin Pääoma. Toimintamme oli klassista luonnonsuojelua, linnunpönttöjen ripustamisesta paikalliseen hyönteisten ja kasvien inventointiin eikä pakolais- ym. politiikka.

Toisin kuin artikkelissa kerrotaan, en kuitenkaan ole huomannut, että Keski-Euroopassa olisi ”hyönteiskato ihan todellinen”. Hyönteisten neulastaminen on vaihtunut kameraan ja esim. ruijannokiperhosia on minulla Keski-Euroopan maisemista samassa kuvassa tusinan verran, kuten myös samaan sukuun kuuluvia Erebia-lajeja, heinäperhosia, kuten tummapapurikkoja, niitty- ja angervohopeatäpliä ym.

Sinisiipiä, joita Suomessa tapasi runsaasti vielä 1950-luvulla on täällä edelleen melko paljon, kuten hohto- ja kangassinisiipiä. Täpläperhosiin, kuten herukkaperhosiin törmää joka retkellä, puhumattakaan auroraperhosista ja nopsasiivistä kuten vihernopsasiipi. Amiraali on lisääntynyt viime vuosina eivätkä neito- ja nokkosperhosetkaan ole vähentyneet. Ritariperhosia leputtelee keväisin orapihlajapensaissa kymmenittäin ja väliin sattuu linssin eteen kirjoapolloja ja Wienin nimikkoperhonenkin, isoriikinkukkokehrääjä, jonka vanhan polven perhosmiehet tunsivat vielä täällä 1775 määritettynä Wienin yökehrääjänä, Viennese emperor, Wienin keisarina.

Itävallassa sitruunaperhonen on vielä yleisimpiä päiväperhosia. Siitä huolimatta, että niin Itävallassa kuin Sveitsissäkin on luomuviljely viime vuosina moninkertaistunut, on Sveitsissä kylläkin 171 päiväperhoslajista sitruunaperhoskanta parissa vuosikymmenessä supistunut sadasosaan entisestä. Samaa voi sanoa joidenkin lintujen suhteen mm. kaikkialla peltosirkusta. Mutta tämä selittyy sillä, että moniarvoisuutta julistava EU tosin on pystynyt rajoittamaan maailman 7000 perunalajiketta alueellaan vaivaisiin 48:aan, mutta ei pysty kieltämään miljoonien muuttolintujen pyyntiä ja syömistä jäsenmaissa kuten Italiassa, Kyproksella ja Maltalla.

Teema on laaja. Paitsi EU:n avuttomuuden lisäksi tulee pohtimisen eteen, onko vanhojen arktisten ja subarktisten kasvi- ja eläinlajien häviämistä juhlittava eksoottien tulemisella kuten politiikassa. Tämä huomataan viimeistään silloin, kun tsetsekärpäset ja malariahyttyset inisevät hirvikärpäsverkon edessä ja termiitit kaivertelevat kilpaa tupajumien kera hirsimökin seiniä.

Mitkä ovat keinot tämän estämiseksi, on toinen tarina. Yksiselitteisesti syynä ei ainakaan ole ilmaston lämpeneminen talvena, jolloin Alpeilla on keskimääräinen lumipeite 2,60 m, paikoin 5 m ja korkeampi kuin koskaan, USA:ssa on -40 astetta ja Hawaijilla lunta ja 11 astetta pakkasta.

Varmaa on kuitenkin, että miljoonia vuosia ennen ihmistä kehittyneet hyönteiset myös jälkehemme jää.

Simo SalomaaItävalta

Kaupallinen yhteistyö