Mielipiteet

Lapset omaishoidon säästökohteena

Suomessa oli vuonna 2018 noin 46 000 omaishoitajaa ja hoidettavien jakauma oli hyvinkin ikäihmispainotteinen. Peräti 67% hoidettavista oli yli 65-vuotiaita ja yleisin syy hoidon tarpeelle oli muistisairaus. Omaishoidosta koitui kunnille säästöjä vuonna 2018 reilusti yli 2,5 miljardia, jos se lasketaan kokonaiskustannuksista, kuten hoitajien, lääkärien, keittäjien ja laitoshuoltajien sekä muista välillisistä menoista aiheutuneista kustannuksista.

Omaishoito on siis kunnioitettavaa työtä, joka säästää kunnille myös kunnioitettavat 2,5 miljardia euroa vuodessa.

Omaishoidosta puhuessa täytyisi myös muistaa ne äidit ja isät, jotka toimivat vammaisen tai sairaan lapsen omaishoitajana. Omaishoidettavien lasten määrä kokonaisuudessaan on peräti 16%.

Kunnat ovat kaikessa hiljaisuudessa alkaneet leikata omaishoidontukea koulunsa aloittaneen vammaisen tai sairaan lapsen omaishoidontuesta. Rahallinen leikkaus kunnasta riippuen on peräti 50–100 euroa kuukaudessa vain sen johdosta, että omaishoidettava lapsi käy koulussa.

On aivan käsittämätöntä, että pakollinen oppivelvollisuus Suomessa myös leikkaa jo entuudestaan hyvinkin matalaa omaishoidontukea. Korkein hallinto-oikeus on antanut useita ratkaisuja tästä epäkohdasta ja todennut, että pakollinen oppivelvollisuus ei saa vaikuttaa omaishoidon tuen määrään alentavasti.

Ne kunnat, jotka leikkaavat omaishoidon tukea vastoin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, säästävät myös perusopetuksesta. Nämä säästöt heijastuvat ensisijaisesti vammaisiin ja sairaisiin lapsiin resurssien puutteella, kuten koulunkäynnin avustajien vähennyksinä ja ryhmäkokojen kasvamisilla.

Usein näitä perusopetukseen kohdistuvia säästöjä perustellaan taloudellisilla syillä ja omaishoidon tuen leikkauksia hoitoajan lyhentymisellä. Kuvitellaan, että vammainen tai sairas lapsi, joka toteuttaa pakollista oppivelvollisuutta ja käy kodin ulkopuolella koulussa, on näin koulun hoidettavana eikä omaishoitajan. Tämä ajattelutapa on suuressa ristiriidassa siihen tilanteeseen, jossa hoidettavana on aikuinen, tämän omaishoitaja voi käydä päivisin kokoaikaisessa palkkatyössä, eikä häneltä leikata omaishoidontukea sillä perusteella, että hänen työssäkäyntiaikanaan omainen ei ole hänen hoidettavanaan.

Vaikka omaishoidon tarpeen arvioinnin perusteet pitäisi olla yhtäläiset, niin lapset ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa vammasta tai sairaudesta riippumatta. Usein kuvitellaan, että vanhempi hoitaisi lasta joka tapauksessa kotona. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että vanhemman täytyy suurella todennäköisyydellä jättäytyä pois työelämästä tai vähintäänkin tehdä lyhennettyä työaikaa.

Ei lapsi ole koulun hoidettavana, vaan hän on koulussa oppimassa ja hyvällä tuurilla luomassa uusia sosiaalisia suhteita ja taitoja. Mikäli vammainen tai sairas lapsi tarvitsee tuolloin hoitoa, koulusta soitetaan omaishoitajalle ja pyydetään häntä hakemaan lapsi.

Vammainen tai sairas lapsi on kahden eri säästökohteen keskiössä ja on suorastaan käsittämätöntä, miten vähän asiasta puhutaan siitäkin huolimatta, että kunnat rikkovat lakia ja osoittavat leikkauksin välinpitämättömyytensä omaishoitoa kohtaan.

Olisiko aika ottaa tämä pyyteetön työ vakavissaan ja lopettaa laittomat omaishoidon tuen leikkaukset, sekä miettiä, toteutuuko tämän kaiken keskellä myös se tärkein etu, eli lapsen etu?

Uusimmat