Mielipiteet

Lapsistamme on pidettävä huolta

Pakolaiskeskustelua on käyty vuosikausia. On ymmärrettävää, että heitä on autettava, ja varsinkin lapset on saatava pois sodan jaloista. Yhtä ja oikeaa ratkaisua tähän ongelmaan ei kuitenkaan ole. Jokainen ihminen kun on oikeutettu elämään inhimillistä ja turvattua elämää, ilman henkensä menettämisen pelkoa. Siihen taas vaikuttavat sodat, valtioiden väliset ristiriidat, joihin me emme välttämättä voi vaikuttaa.

Pakolaiskeskustelun alle on kuitenkin jäänyt omassa maassamme väärin perustein huostaan otetut lapset. Näiden lasten määrä ei ole niin suuri, ettemmekö pystyisi näitä lapsia ja perheitä auttamaan, mutta miksi emme puhu näistä lapsista?

Meidänkin lapsemme itkevät ikäväänsä ja kaipuutaan omiin läheisiinsä, joskin eri lähtökohdista. Näillä lapsilla on vanhemmat tai läheisiä, jotka olisivat valmiita auttamaan lasta perheolosuhteiden niin vaatiessa, mutta miksi heille ei anneta siihen mahdollisuutta niin kuin laissa määritellään? Miksi unohdamme oman valtiomme sisällä olevat lapset? Olen kuullut monia tositarinoita siitä, kuinka lapset itkevät läheistensä perään, mutta heitä pidetään laitoksessa, missä lapselle täysin vieraat ihmiset hoitavat heitä.

Uskallan väittää, ettei maassamme noudateta sen kummemmin lastensuojelulakia, ainakaan kaikilta osin, kuin lasten oikeuksiakaan. Perhekodit ja sijaisperheet saavat suuria summia lasten hoidosta, eikö näillä rahoilla voisi auttaa myös apua tarvitsevia perheitä?

Koko maailma elää muutenkin suuren murroksen alla, ilmastonmuutos ja epävarmuus taloudessa lisää myös lastemme kärsimyksiä ennestään. Nostaisimmeko arvoomme inhimillisyyden, ymmärryksen ja toisistamme välittämisen, niin kuin myös lakien noudattamisen? Lapsemme ovat tulevaisuutemme rakentajia, mutta heille on ensin luotava hyvä elämän perusta, mistä lähteä elämään.

Birgitta Wulf

Asiasanat

Uusimmat