Mielipiteet

Lapsuusajan "korona"

Elettiin vuotta 1941. Talvisota oli päättynyt ja jatkosota juuri alkamassa. Silloinkin Suomen kotirintamilla liikkui myös näkymätön vihollinen: Hinkuyskä.

Siihen liittyy omakohtainen, unohtumaton muisto.

Olen kaksonen. Olimme kaksossisareni Salmen kanssa vähän alle kolmevuotiaita, kun hinkuyskäaalto iski Suomeen.

Pahimmin se osui kaksossiskooni Salmeen. Salme kuoli äidin syliin juuri jatkosodan kynnyksellä.

Hinkuyskään, joka nykyisin voidaan hoitaa ja parantaa, kiitos lääketieteen kehittymisen.

Meillä oli yhteinen kaksostenpöytä, tuolit päissä ja pikkupyörät alla.

Pitkään näin unta Salmesta. Aamuisin olin iloisena sanonut äidille ”ettei Salme olekaan kuollut, kun juuri istuimme yhdessä pöydässämme”.

Surumme oli suuri, ja jollain tavalla se on kulkenut läpi elämän.

Voi vain kuvitella, miltä äidistä on tällaisina aamuina tuntunut. Ja muutoinkin.

Näinä aikoina tuhansia ihmisiä eripuolilla maailmaa menehtyy koronaviruksen uhrina.

Kaikki, pienikin apu ja hoiva on todella tarpeen. Siksi meidän on annettava täysi tuki, kannustus ja ymmärrys meitä pyyteettömästi ja uhrautuvasti hoitaville ihmisille.

Niin päätöksentekijöinä, lääkäreinä, hoitohenkilöinä kuin tutkijoina.

Heitä arvostaen ja kunnioittaen

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic