Mielipiteet

Lentomatkustukseen haittavero

IPCC:n raportin tultua julki, on herännyt keskustelu ilmastonmuutoksen nopeudesta ja seurauksista. Kauhisteluja, mielipiteitä ja epämääräisiä laskelmia esitetään. Konkreettisista, tilannetta korjaamaan pyrkivistä ehdotuksista on pulaa. Tuntuu ajateltavan, että mitään tässä ja nyt ei ole tehtävissä eikä pidäkään tehdä (esim. Björn Lomborg HS 5.11.18).

Huomiota herättää erityisesti outo hiljaisuus lentoliikenteen suhteen, joka on jäänyt yleisluonteisen maininnan varaan. Yleensä vaitonaisuus on osoitus siitä, että aihe koetaan kiusalliseksi. Lentoliikenteen päästöt ovat suuret, ja korkealla ilmakehässä tapahtuvina erittäin tuhoisat. Monen mielipahaksi tähän on kuitenkin yksinkertainen keino puuttua nopeasti: lentäen tapahtuvan viihdematkailun tuntuva verottaminen. Matkailijalta itseltään tämä tie ei vaadi kalliita investointeja (kuten esim. sähköauton hankinta tieliikenteessä).

Suomalaiset tekevät vuosittain noin miljoona huvimatkaa ulkomaille, yhä kauemmaksi. Ilmeisesti se katsotaan saavutetuksi eduksi, johon eivät poliitikot – kuten eivät muihinkaan etuuksiin – mielellään puutu. Tässä tapauksessa kuluttajien mahdollisena vastareaktiona lentolakko olisi vain ilmastotavoitteelle eduksi!

Jos ja kun jostain ilmastolle vahingollisesta puuhastelusta joudutaan luopumaan, hupilentelystä olisi luonteva aloittaa. Esimerkiksi hiilidioksidia tuottava lihansyönnin jättäminen edellyttäisi nautakarjojen teurastusta, joka olisi jo toisen suuruusluokan operaatio. Ilmansaasteiden ohella pienenisi toki myös Finnairin liikevaihto ja sen mukana tuloutus valtiolle. Sen kompensoisi lentovero.

Veron tarkoitus on vähentää ilmateitse tapahtuvaa matkailua, vaikka asialla on myös fiskaalinen puolensa. On potentiaalisen matkailijan omassa vallassa maksaako hän huvistaan haittaveroa vai pidättäytyykö matkastaan. Vero olisi vapaaehtoinen, koska mikään säädös ei velvoita kansalaista liitelemään kaukomaan kaupunkeihin tai hiekkarannoille. Vaan kun tällaisesta käytännöstä on muodostunut yhteinen paheemme, se on muuttunut lähes hyveeksi.

Ei suinkaan tule väheksyä matkustelun kultturellista ja virkistävää vaikutusta, mutta tuo efekti –varsinkin rantalomien osalta – kestää usein vain parisen viikkoa. Sen sijaan hiilijalanjälki ilmakehässä säilyy satoja vuosia, toisin kuin varpaanjäljet Lidon hiekassa.

Valtio tekee yhä miinusbudjetteja joita se pyrkii oikaisemaan rajuin säästöin. Myös matkailutase on pakkasen puolella. Maakohtainen päästövähennystavoitekin laahaa. Tähän saumaan sopisi kuin räätälöitynä lentomatkustuksen haittavero. Myös ne rahasummat, jotka matkailija ulkomaille jättää, voisi käyttää kotimaan kohteissa – ja lentelemättä.

Elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön tulisi pikimmiten asettaa työryhmä tehtävänään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: torjumaan ilmastonmuutosta haittaverolla ja täyttämään budjetin aukkoja.

Unto Salofil. lis. Jokioinen

Uusimmat