Mielipiteet

Loisivia elintasosurffareita? – Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan

Juha Pylväs pahoitteli kielenkäyttöään. Kuva: Heikki Saukkomaa
Juha Pylväs pahoitteli kielenkäyttöään. Kuva: Heikki Saukkomaa Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Keskustan eduskuntaryhmän uusi puheenjohtaja Juha Pylväs on halunnut heti alkuun profiloitua oikein kunnolla kutsumalla turvapaikanhakijoita ”loisiviksi elintasosurffareiksi”. Hänen mielestään asiassa tarvittiin nyt ”räväkkää” retoriikkaa. Oli se sitäkin, mutta ennen kaikkea Pylvään kielenkäyttö oli harkitsematonta ja sopimatonta puhetta kansanedustajan suusta. Nyt hän on sitten esittänyt julkisesti pahoittelunsa, mutta voi olla, että alkuperäinen lausunto jää silti elämään.

Puheesta ei pitänyt puheenjohtaja Saarikkokaan, joka kommentoi, että Pylväs vastaa itse omista sanoistaan. Eilen Saarikko oli ”iloinen” pahoittelusta. Sellaista on politiikka.

Ehkä Pylväs ei ole tässä yksin – mamuvastaisuus on nyt nähtävissä yhteiskunnassa. Afganistan lisää pelkoja.

Keitä ovat sitten nämä ”elintasosurffarit”? Virallisen ja kansainvälisen määritelmän mukaan turvapaikanhakijat ovat ulkomaalaisia, jotka hakevat suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. He lähtevät kotimaastaan monesta syystä: sotaa ja vainoa tai turvattomuutta pakoon. Median otsikoissa afganistanilaiset ovat nyt näkyvin esimerkki. Vain osa hakeutuu Eurooppaan. Se, mihin päädytään, riippuu mm. matkustusreiteistä ja hakijoiden tiedoista kyseisestä maasta.

Pakolaiset tulevat Suomeen joko kiintiöjärjestelmän kautta tai turvapaikanhakijoina. Turvapaikan hakijan aseman saamiseksi on jätettävä turvapaikkahakemus. On hyvin tunnettua, miten tavattoman tarkka tässä on Suomen Ulkomaalaisvirasto Migri.

Media on raportoinut monista surullisista, kielteisen päätöksen saaneista tapauksista. Kaksi vuotta sitten maastamme haki turvapaikkaa noin 4 500 ihmistä, joista ensikertalaisia 2 400. Määrät eivät siis ole enää vuosiin olleet kovin suuria.

Tietenkin turvapaikanhakijoista on maalle kustannuksia. Migrin mukaan aikuisen turvapaikanhakijan kustannukset vuodessa ovat noin 16 000 euroa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan kaikki tekijät huomioon ottaen turvapaikanhakijoiden aiheuttamat todelliset kulut ovat kuitenkin selvästi tämän alle. Jussi Halla-ahon heitto miljardeista on täysin vailla mitään perää.

Pylväs rinnasti turvapaikanhakijat maamme työttömiin, joille pitäisi saada töitä. Hän tietää hyvin, että näiden rinnastaminen on täysin absurdia. Hyvin on tiedossa, miten monilla aloilla on nyt huutava työvoimapula ja toisaalta samaan aikaan 300 000 työtöntä – luvut eivät vain kohtaa. Ei tätä ongelmaa ratkaista ajamalla turvapaikanhakijat takaisin vaikkapa Afganistaniin tai Irakiin.

Työvoimapula ja vanheneva väestö ovat niin suuria uhkatekijöitä, että Suomessa tarvitaan sekä paljon puhuttua työperäistä maahanmuuttoa että myös hallittua turvapaikanhakijoiden vastaanottoa. Ongelmana on ollut pitkään heidän varsinkin puutteellinen kielitaitonsa, jota ei koulutuksenkaan avulla ole saatu parannettua niin, että työpaikan voisi saada.

Tunnettua on myös monien työnantajien lähtökohtaisesti kielteinen suhtautuminen turvapaikanhakijoihin työnhakijoina.

Toki pitää myöntää, että kyllä maahantulijoiden joukossa varmaan näitä Pylvään mainitsemia tapauksiakin on, mikä on ongelma. Samoin ongelma on turvapaikanhakijoiden aseman saaneiden huono työllistyminen. Ratkaisu ei tähän kuitenkaan löydy Pylvään asenteella.

Oli mukava katsoa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon haastattelua Alfa-tv:stä (25.8.), jossa hän varsin sympaattisesti puhui turvapaikanhakijoista yleisesti, ilman ”politikointia”: ”Kyllä turvaa pitää antaa, se on osa EU:n politiikkaa”, sanoi Orpo. Suomi tarvitsee sekä Saarikon että Orpon kaltaisia puheenvuoroja.

Uusimmat

Fingerpori

comic