Mielipiteet

Lopetetaanko itsenäinen seurakunta?

Pitkällisen taistelun jälkeen 1770-luvulla Humppila sai ensimmäisen kirkkoherransa. Kunta aloitti toimintansa 1870-luvulla. Metsämaalle ei annettu perustaa omaa seurakuntaa, mutta he rakensivat vieläkin toimivan nätin puukirkon omin lupinensa. Vasta vuonna 1914 seurakunta ja kunta saivat itsenäisyyden. Pitkälle edennyt seurakuntaliitoksen valmistelu 1910-luvulla lopulta kaatui. Syynä kaiketi oli, etteivät metsämaalaiset vähän pienempänä Humppilaa halunneet olla vähemmistönä. Eli ei mitään uutta auringon alla.

Seurakunnan 250 vuoden historia monine suurine kuolonvuosineen on jättänyt jälkensä ulottuen nykypäivään asti. Sota-ajan myllerrys ajoi suuret ihmisjoukot liikkeelle. Se toi myös minun vanhempani Humppilaan. Yli 600:n Karjalasta kotiseutunsa ja seurakuntansa jättämään joutuneen kotikunnaksi tuli Humppila. Väkiluvun huippu saavutettiin 1960-luvun alussa ollen 3700. Nykyisin asukkaita on noin 2250. Onko meillä varaa itsenäiseen seurakuntaan? Keskellä sodan synkkien vuosien vuonna 1943 oli varaa aloittaa lapsille kouluruokailu. Saksalla sitä ei taida olla vieläkään. Arvostuskysymyksiä.

Tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Humppilan ohjausryhmän kirjoitus (FL 19.10) seurakuntaliitoksesta on todellinen Graalin malja, joka kaatuu tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin. Lause, jonka nojalla voidaan perustella kaikki päätökset tulevaisuudessa. Jyrki Jokisen kirjoitus (FL 16.10.) on synkkää luettavaa kuntaliitoksesta. Forssan synkkenevät talousnäkymät tulevat vaikuttamaan myös seurakuntiin. Jokioisten kirkkoneuvosto sanoi jo jyrkän ein liitokselle.

Kotiseuturakkaudesta oiva esimerkki on Humppilan ja Ypäjän muolaalaisten sankarihautojen kuntoon laittaminen heti, kun se 1990-luvulla tuli mahdolliseksi. Ja homma jatkuu vieläkin. Kirkonmäellä raunioilla pidetyssä muistojuhlassa ihmettelin, mikä saa ikäiseni 1950-lukulaiset näin mukaan. Ei kysytä, mitä maksaa, jos on sydän paikallaan. Onko viimeisten parinkymmenen Karjalassa syntyneiden osa menettää elämänsä ehtoossa oma seurakunta vielä toisen kerran?

Onko halu toimia omassa pienessä seurakunnassa impivaaralaisuutta? Muutosten tuulet ovat pyyhkineet Humppilan yli minunkin elinaikanani. Niin paljon vanhaa ja tuttua on hävinnyt.

J.R.R. Tolkien kirjoitti Taru sormusten herrasta -trilogiassaan omista menetyksistään. Ehkäpä meissä pienen seurakunnan puolustajissa on se pieni hobbitti, joka on omaksunut sen tärkeimmän lauseen. Kun suuret katsovat muualle, on pienten käsien pyöritettävä maailman pyörää, koska jonkun on se tehtävä. Ehkäpä joskus aikojen päästä pienen seurakunnan puolustajan lapsenlapsi istuu hänen polvellaan ja kysyy, mamma, mitä sinä teit silloin, kun seurakuntaa oltiin lopettamassa? Silloin hänen ei tarvitse painaa päätään ja vastata, en mitään.

Heikki Niininen

Asiasanat

Uusimmat