Mielipiteet

Loppiaisesta Nuuttiin, joka päättää joulurauhan

Kuusi kannetaan kohta pirtistä. Kuva: Tapio Tuomela
Kuusi kannetaan kohta pirtistä. Kuva: Tapio Tuomela

Joulu on onneksi paremmalla puolella. Lahjuksenakin sain yhden lahjan kuten lapsuudessa.

Poika Stadista toi oikein konuputelin Renaulttia. Odotellaan, että toiko koronaa. Lapsuudessa se ainoa lahja oli mamman tekemät lampaanvillaiset sukat.

Rakettivallankumouksen jälkeen päästään viettämään loppiaista Lopen uupuneina.

Silloin viimeistään kuusi on kannettava pois pirtistä Jos sopivaa paikkaa ei löydy, niin olkoon vaikka takka. Neulaset ja oksat säkkiin ja runko erikseen. Melkoinen kisu siitä tulee, mutta lämmittää toki.

Vanhan sanonnan mukaan loppiaisena alkavat selkäviikot ja reikäleivät. Sanottiin myös, että loppiaisena on satanut puolet talven lumista. Sitä toista puolta odotellaan.

Loppiaisesta viikon kuluttua on Nuutin päivä, joka päättää juolurauhan. Nuutinpäivän perinne on säilynyt jossain päin Lounais-Suomea. Nuuttipukit kiertävät talosta taloon esiintymässä ruinaten palkkiota.

”Onko talossa hiivaa?” Jos kilju on loppu, nuuttipukit laulavat pilkkalauluja.

Venäjällä ei vietetä loppiaista eikä Nuutin päivää. Tärkein päivä pakkasukkoineen on uudenvuoden aatto.

Sattuneesta syystä vietin vuodenvaihteen Venäjällä Ufan kaupungissa. Siellä tärkein oli runsas zakuska- eli alkuruokapöytä. Siis sapuska. Oli erilaisia kaloja, kaviaaria, sieniä, salaatteja, kinkkua, makkaraa ja muita leikkeleitä. Kaipaamiani laatikoita saati muutakaan lämmintä ruokaa ei ollut. Pelkkä zakuska riitti.

Tietysti pöydässä oli useita pulloja vodkaa. Maljoja nostettaessa jokainen vuorollaan piti n. puolen tunnin puheen. Kukaan ei kuitenkaan humaltunut. Se johtui siitä, että joka maljan yhteydessä otettiin myös pala syötävää.

Vuoden vaihtuessa Afganistanin veteraani Vasili aloitti hurjan ripaskan eli kyykkytanssin.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Olihan se oikea YYA-vuodenvaihde.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti