Mielipiteet

Lottahistoriaa

Lottapukuja Tammelan veteraanimuseossa. Kuva: Seppo Pessinen

Lotta Svärd oli Runebergin kirjoittamassa Välskärin kertomuksissa sotilaan vaimo, joka seurasi miestään Suomen sodassa v. 1808–1809. Vanhoissa sodissa sotilaita huoltaneet kuormastot saattoivat olla suurempia kuin itse armeija.

Suomen sodan seurauksena maamme joutui Venäjän vallan alle, jota jatkui itsenäistymiseen asti. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välinen aika oli epävakaata Euroopassa, niin myös Suomessa. Saksalaiset kokivat rauhanehdot kostorauhana, joka johti Hitlerin valtaannousuun 30-luvulla. Neuvostoliitossa kytivät Stalinin valtapyrkimykset.

Suomessakin valmistauduttiin pahimpaan, vaikka sotaan ei uskottukaan. Lotta Svärd -yhdistys oli perustettu v. 1920. Vapaaehtoistoimintaan perustunut järjestö oli kouluttanut jäseniään mm. muonitukseen, vaatehuoltoon ja ilmavalvontatehtäviin.

Lottien valmista organisaatiota tarvittiin kesällä 1938, kun 70 000 vapaaehtoista teki linnoitustöitä Karjalan kannaksella. Suuren joukon muonituksen hoitivat lotat. Sama tehtävä toistui välirauhan ajan linnoitustöissä vuosina -40 ja -41.

Talvi- ja jatkosodan aikana Lotta-järjestöllä oli ratkaiseva merkitys armeijan perustarpeitten tuottamisessa. Huoltamista riitti myös kotirintamalla. Sota aiheutti sisäisen pakolaisongelman. Maaliskuussa 1940 Tammelassakin oli 5000 Antrean siirtolaista mukanaan parituhatta kotieläintä. Elintarvikepula koetteli kaikkia.

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin sodan loputtua -44 venäläisten valvontakomission vaatimuksesta.

Sodan jälkeen veteraanien ja lottien uhraukset jopa tuomittiin “mitäs menitte” -kommenttien muodossa. Neuvostoliiton, savijaloilla seisoneen jättiläisen, romahdettua kunnianpalautusta alkoi tapahtua 1990-luvulla.

Suomessakin on sodittu paljon ja muisteltavaa riittää. Toivottavasti uusia sotia ei enää tule.

Perinteen vaalija