Mielipiteet

Lukion ja FAI:n yhdistäminen näivettää lukion

Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän yhtymäjohtaja Maaria Silvius kannatti voimakkaasti ammattikoulutuksen ja Forssan yhteislyseon yhdistämistä sunnuntain Forssan Lehdessä (16.2.2020). Perustelut olivat ne samat, joihin edellisen yhdistämistavoitteen aikana noin viisi vuotta sitten vedottiin: näin taataan työvoiman saanti paikkakunnalla ja saadaan tuntuvia synergiaetuja.

Kuntien päättäjien on syytä muistaa, että jos kuntayhtymään kallistutaan, lukiota koskeva päätöksenteko ei ole enää kuntien hallussa tai läpinäkyvästi tarkasteltavissa. Kaavailtu ammatti-instituutin ja lukion yhteinen budjetti vie sitä kohti, että lukio jää toimimaan pelkän valtionavun varassa, jolloin kurssien määrä vähenee merkittävästi. Forssan yhteislyseon malli, jossa lähikunnat ovat aktiivisesti mukana koulun toimintaa takaamassa johtokuntien kautta, on toiminut erittäin hyvin.

Emme ymmärrä, millä tavalla toisen asteen yhdistäminen takaisi alueen työvoiman saannin. Muitakin mielipiteessä esitettyjä tietoja on syytä tarkentaa. Silvius aloittaa hyödyistä, joita mahdollisesti voisi saada hallinnon, tilojen ja laitteiden yhdistämisestä. Kannattaa muistaa, että lyseon hallinto koostuu vain yhdestä toimistosihteeristä, apulaisrehtorista (joka hoitaa lukujärjestyspalapelin ja opettaa) sekä vararehtorista (joka opettaa melkein täydet tunnit). Rehtorihan on jo yhteinen kahden muun oppilaitoksen kanssa.

Lyseo on jo ollut monet vuodet koko Suomen taloudellisesti tehokkaimpien lukioiden joukossa. Kulut oppilasta kohden esimerkiksi Somerolla tai Urjalassa ovat selkeästi suuremmat! Lisäksi lyseosta valmistuneet pääsevät jatko-opintoihin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin erittäin hyvin.

Lyseon ja ammatti-instituutin tiloja taas ei saa lähemmäksi toisiaan, ellei alle kymmenen vuotta sitten remontoitua lyseota siirretä kokonaisuudessaan muualle. Yhteistä kampusta ei synny yhdistämispäätöksellä.

Olennaisinta on kuitenkin kahden koulumuodon tavoitteiden ero: ammatti-instituutti kouluttaa ammattiin (myös esimerkiksi kielten tai fysiikan osalta), lyseo yleissivistävänä kouluna jatko-opintoihin. Niitä painottaa myös lukion opetussuunnitelma. Lukion työskentely on tästä syystä erittäin tiukasti sidottu ylioppilaskirjoitusten järjestämiseen. Yo-kirjoitusten painoarvo jatko-opintojen pohjana tulee myös nousemaan voimakkaasti, sillä pääsykokeita ollaan vähentämässä. Kaksi kertaa vuodessa koulu järjestää noin kolmen viikon ajaksi kokeet, joiden aikana digitekniikan, tilojen ja valvomisen on toimittava saumattomasti. Lukion vuoden kulku ja kurssien sisällöt ovat siis erittäin tiukat.

Lukion lukuvuosi on jaettu viiteen jaksoon, joiden aikana kurssit etenevät monissa oppiaineissa siinä järjestyksessä, että vanhan päälle rakennetaan uutta. On erittäin hankalaa, jos opiskelija haluaisi hypätä kyytiin vaikkapa joulun jälkeen matematiikkaa oppimaan. Tämä pulma on ollut jo näkyvissä: kun ammatti-instituutin jaksorakenne muutettiin, kaksoistutkinnon suorittaminen oikeastaan lakkasi.

Helpon tuntuisesti Silvius ehdottaa yhteistyötä pedagogisissa ratkaisuissa ja verkko-opetuksessa, samoin kuin hankesuunnittelussa ja kansainvälisyyskasvatuksessa. Mitä pedagogisilla ratkaisuilla tarkoitetaan? Kuitataanko lähiopetus verkkokursseilla? On jo monia vuosia ollut mahdollista, että lukiolaiset ottaisivat kursseja ammatti-instituutin puolelta, mutta opiskelijat eivät ole niitä valinneet. Vanhojen tansseissa tosin tanssii monia ammatti-instituutin opiskelijoita.

Yhdeksi esimerkiksi synergiaeduista Silvius nostaa Kuvataide- ja muotoilulinjan, jonka lyseo aloitti viime syksynä (ei siis kaksi vuotta sitten). Yli maakuntarajojen opiskelijoita ei linjalle tullut, vaikka kirjoituksessa niin väitetään. Linjan vastuuopettaja eli lukion kuvataideopettaja räätälöi jokaiselle opiskelijalle oman opetussuunnitelman ja arvioi myös muualla suoritetut kurssit, sillä työ vaatii erityistä pedagogista osaamista. Kyse ei siis ole kahden oppilaitoksen yhteisestä linjasta.

Silvius viittaa muihin kuntiin, joissa toisen asteen oppilaitoksia on yhdistetty. Lyseon opettajille kävi viitisen vuotta sitten Jyväskylän koulujen rehtoreita kertomassa tällaisesta ratkaisusta. Heidän viestinsä oli: älkää ryhtykö yhdistämiseen! Olemme myös seuranneet ruotsalaisten nuorisokouluhanketta, joka on johtanut sotkuun ja osaamistason laskuun. Hämeenlinnalaiset opettajatkaan eivät ole tyytyväisiä, vaikka koulutuskeskus Tavastian johto kovin yhdistämistä hehkuttaakin.

Kuitenkaan mikään sellainen yhteistyö, joka toimii, ei vaadi oppilaitosten yhdistämistä. Säästöjen syntymistä voi pitää toiveajatteluna. On vaara, että samaan organisaatioon siirtyminen kutistaa lukion yhdeksi linjaksi, jonka kurssivalikoima kutistuu minimiin. Kaksoistutkinto, suomen kielen opetus tai kansainvälisyyshankkeet onnistuvat haluttaessa aivan hyvin, vaikka ammatti-instituutti ja lukio toimivat omina yksiköinään. Lukion kannalta yhdistämisestä ei osattu viisi vuotta sitten kertoa yhtään ainutta hyötyä, ei myöskään nyt.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

31.3.2020

Uusimmat