Mielipiteet

Luontodirektiiviä ei saa tiukentaa

Sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Olemme asuttaneet laajan maamme etelästä pohjoiseen ja joukossamme on 300 000 metsästäjää ja 1,5 miljoonaa kalastajaa. Jokamiehenoikeudet ovat kruununjalokiviämme. Elämme luonnossa ja luonnosta.

Euroopan unioni vaikuttaa tähän luonnonläheiseen elämäntapaamme eniten luontodirektiivin, lintudirektiivin sekä asedirektiivin kautta. Luonto- ja lintudirektiivillä määritetään suurpeto-, riista- ja lintulajien suojelutasot ja tällä tavalla rajoitetaan kansallista päätäntävaltaamme riistapolitiikassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että luonto- ja lintudirektiivestä on tehtävä joustavampia. Meidän tulee entistä enemmän saada kansallisesti päättää suurpeto- ja riistapolitiikastamme.

Tällä hetkellä Euroopan komissio toimii kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Komissio on esittänyt tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin rajoituksia ja sudelle esitetään jopa kokonaan uutta liitettä.

Tästä voi pahimmillaan seurata se, että karhun ja ilveksen metsästys loppuu Suomessa. Jatkossa saisi poistaa ainoastaan haittayksilön.

Tämä on erittäin ongelmallista esimerkiksi siksi, että kannanhoidollisella metsästyksellä on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan, kun kannanhoitosuunnitelmien tekoon osallistuu laajasti edustajia niin luonnonsuojelijoiden kuin metsästäjienkin joukosta ja yhteisymmärrystä ja yhteistyötä on voitu rakentaa. Tällä on turvattu myös kannan elinvoimaisuus, paikallisten mielenrauha ja vältetty petovahinkoja.

On aivan järjetöntä, että komissio yrittää nyt tiukentaa luontodirektiivin linjauksia, vaikka parlamentti nimenomaan on perännyt joustoja ohjeistuksiin. Euroopan unionin eri osissa tulisi paremmin voida huomioida paikalliset olosuhteet, muutokset kantojen koossa ja erityisesti suurpetojen kohdalla vaikutukset poronhoidolle, karja- ja lammastaloudelle, metsästyskoirille ja paikallisesti myös lasten koulumatkoille.

Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin tappaa lajeja sukupuuttoon. Ei. Kyse on pohjoisesta elämäntavastamme. Tavastamme asua suurta, metsäistä maatamme harvaan, elää luonnosta ja luonnossa. Suomalaiset ovat tehneet näin sukupolvien ajan ja sitoutuneet myös huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.

Jo 1886 metsälaissa kiellettiin metsän hävittäminen ja Suomi allekirjoitti ensimmäisten maiden joukossa Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD), joka on keskeisin luonnon monimuotoisuutta turvaava sopimus. Meillä on halu viljellä ja varjella maatamme, ei hävittää ja tuhota lajeja.

Riista- ja suurpetopolitiikka on saatava takaisin kansallisiin käsiin.

Asiasanat

Uusimmat