Mielipiteet

Luterilaisena tänään

Luterilaisesta uskosta sanotaan Tunnustuskirjoissa seuraavaa: Kirkosta: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein (richtig) toimitetaan.

Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Jne.”

Pelastuksen asiassa hylkäämme Erasmus Rotterdamilaisen opetuksen ”Vapaasta ratkaisuvallasta” Tunnustuskirjat: XVIII kohta.

Kristittyjen yhteys: Jumalan sana ja siinä ilmoitettu uskon sisältö on yksi ja yhtenäinen. Ilman tällaista saman uskon yhteistä tunnustamista ei ole kirkollista yhteyttä.

Luterilainen usko hylkää ns. allianssikristillisyyden. On valheellista toimintaa, jos ei olla uskon asioissa yhtä mieltä. Jesuiittain lause: ”Hyvä tarkoitus pyhittää keinot” on epärehellinen.

Mikä on luterilaisen osa tänään kirkossamme? Lutherin, ja esim. Hedbergin kanta oli: ”On käytävä kirkon sisällä ”huutavaksi ääneksi” ja koetettava pelastaa se, mikä pelastettavissa on”.

Kristuksen tunnustajan tulee rohkeasti vaikuttaa suolana kodissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa.

Seuraus edelläsanotusta: Kirkkomme prelaatit ovat julistaneet aitoluterilaiset ei toivotuiksi henkilöiksi ”persona non grataksi”. Siksi on rohkeasti osattava elää vähemmistönä eli ”ulkopuolella leirin”. On etsittävä oikeat alttarit ja saarnastuolit. Suurta siunausta on, kun sellaisia vielä löytyy ”uuspakanallisuuden” valtaamassa kristikunnassamme.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic