Ekologisuus on päivän sana. Ihmisiltä kysytään, mitä he tekevät omalta osaltaan ympäristön hyväksi. Yleensä vastaus on, että eivät meidän pienet teot kuitenkaan auta. Väärin. Jos jokainen ajattelisi, että heidän panostuksellansa ei olisi merkitystä, olisimme sanoneet hyvästit maapallollemme jo monta kertaa.
Yksinkertainen asia, minkä kaikki voivat ympäristön eteen tehdä, on miettiä omaa roskaamiskulttuuriaan. On todella helppo nakata käsissään oleva roska maahan, vaikka 10 metrin päässä olisi roskis. Tästä olisi hyvä alkaa. Se ei tarkoita, että tarvitsee juosta jokaisen roskaajan perässä ja vaatia heitä siivoamaan roskansa, vaan että jokainen huolehtii oman roskansa roskakoriin. Ja jos mahdollista, roskan voi kierrättää.
Kierrätykseen ollaan jo ihan kivasti herätty, mutta joidenkin mielestä siihen panostaminen on eurojen tuhlausta. Euroja onkin kiva tuhlata, kun maapallo räjähtää käsiin! Pienen tallaajan rooli ei välttämättä ole tietoistaa koko korttelia roskaamisesta, kierrätyksestä ja sen vaikutuksista, mutta omalla esimerkillään voi saada paljon aikaiseksi.
Haluammeko, että meidän lapsemme saavat hengittää puhdasta happea ja nauttia luonnosta kauneimmillaan? Haluammeko, että lapsemme joutuvat kulkemaan kaduilla kaasunaamarit päässä silmät vettä valuvina? Haluammeko hukuttaa lapsemme tai lapsenlapsemme roskaan?
Itken, itken hiljaisesti sisääni tiedostaen, että jos tämä roskaamisen ja kuluttamisen kulttuuri ei muutu, niin olemme pian osa tätä yhtä roskaa. En ole vielä valmis luovuttamaan, oletko sinä? Tuletko kanssani vastarintaan roskaamista vastaan heiluttamaan lippua luonnon puolesta, meidän tulevaisuutemme puolesta?
