Mielipiteet

Mahtuu, ei mahdu – Ei monitoimikeskuksessa mistään uudesta tai ajanmukaisesta oppimisesta ole kyse vaan säästöjen tavoittelusta

Kuva: Petri Ojanen / FL
Kuva: Petri Ojanen / FL

En ole iloinnut monitoimikeskuksen rakentamispäätöksestä. Minusta olisimme muutaman vuoden päästä mahtuneet yhteen remontoituun kouluun. Päätös kuitenkin tehtiin niukimmalla mahdollisella enemmistöllä. Se harmitti ja harmittaa.

Olen kokenut monen muun opettajan tavoin, että en ole saanut ääntäni kuuluviin rakennuksen suunnittelussa. Muodon vuoksi mielipidettäni on ehkä kysytty, mutta kovin myöhään ja kovin laihoin tuloksin. Minusta olisi ollut hienoa päästä kertomaan, mitä oppimisesta ja opettamisesta olen vuosikymmenten aikana oppinut. Suurempi avoimuus olisi ollut paikoillaan jo ihan väärinkäsitysten välttämiseksi.

Monissa yhteyksissä on luotu sellainen käsitys, että koulumaailmassa vastakkain olisivat jokin vanhanaikainen luokkaopetus ja moderni, ajanmukainen, uuteen opetussuunnitelmaan ja muuttuneeseen oppimiskäsitykseen perustuva pedagogiikka. Näin ei ole. Aina on ymmärretty tehdä yhteistyötä, jakaa osaamista, avata ovet luokkien välillä sekä lähteä reissuun ilmiöitä ihmettelemään ihan isommallakin porukalla.

Se, mitä yritetään nyt esitellä uutena oppimisena, on useimmiten vähenevän väen ja niukkenevien resurssien Suomen vahva trendi rakentaa ”monitoimikeskuksia” säästösyistä. Se on monella paikkakunnalla perusteltua, mutta ei siinä mistään uudesta tai ajanmukaisesta oppimisesta ole kyse – uusista hyvistä tiloista onneksi joskus. On ahdistavaa kuulla ajattelevansa oppimisesta aikansa eläneesti tehtyään työtään aikaansa seuraten, kouluttautuen ja kouluttaen. Ehkä olen kyselemällä syyllistynyt jopa pelottelukampanjaan opetus- ja luokkatilojen riittävyydestä. Ajatella, että jossakin tiedetään meitä ammattilaisia paremmin.

Monien paikkakuntien hyvissä koulurakennusprojekteissa on oivallettu, että oppilas tarvitsee turvallisen oman paikkansa ja tavaroidensa säilytystilan lisäksi tekemisen, kohtaamisen ja toimimisen laajempaa tilaa. Vielä on tarpeen myös riittävä keskittymisen, rauhoittumisen ja itsenäisen työskentelyn tila. Tämä tarkoittaa kokonaisuutena, että tilaa tarvitaan sitä ”vanhanaikaista luokkaopetusta” selkeästi enemmän – ei vähemmän. Tähän ajatteluun monitoimikeskuksen tilat ovat lähivuosiksi Tölön ja Kuhalan alakoululaisille todella niukat, mutta ehkä ne hyvällä tahdolla juuri ja juuri riittävät.

Rehtori Minna Lintonen on aivan oikein esittänyt huolensa tilojen vähäisyydestä ja jakaa huolen suuren opettajajoukon kanssa. On ollut lohduttavaa, että hän on uskaltanut kantaa huolta ahtaudesta ja varsinkin erityisopetuksen tilojen riittävyydestä. Nuo faktat eivät vääntelemällä ja sättimällä muuksi muutu eikä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä vähene millään työryhmällä.

Kokonaan toinen kysymys on Talsoilan koulun oppilaiden mahduttaminen monitoimikeskukseen. Asian olisi tietenkin pitänyt olla tiedossa monitoimikeskuksesta päätettäessä. Kun suunnitelmissa on ollut rakentaa paras mahdollinen oppimisympäristö Tölön ja Kuhalan lapsille, on kysymys mahtumisesta jotenkin väärä. Mahtuvathan toki ahtamalla vaikka ketkä ja vaikka mihin, mutta eihän siitä voi eikä saa olla kysymys. Paras mahdollinen oppimisympäristö ei sullomalla synny.

Vaikka rakennuspäätös ja rakennussuunnittelu minua harmittavatkin, on toiminnan suunnittelun suhteen vielä onneksi mahdollisuudet onnistua.

Uusimmat

Fingerpori

comic