Mielipiteet

Marjastamalla Mersu

Vastikään 17-vuotias poika hankki itselleen marjastamalla ja sienestämällä käytetyn mersun. Pari vuotta sitten myös eräs 14-vuotias poika jäi ilman kesätöitä, mutta meni metsään ja teki marjastamalla muhkean tilin. Saipa ahkeruudestaan palkkioksi myös kunniamaininnan itse presidentti Niinistöltä.

Tuollaiset ovat hienoja, mutta valitettavan harvinaisia tapauksia nykynuorisomme keskuudessa. Marjastaminen tai sienestäminen ei onnistu kännykkäsovelluksen avulla eikä niistä virkamiesten kuukausipalkkoja makseta.

Talteen kerätystä sadosta maksetaan kuitenkin varsinkin tänä vuonna hyvä hinta ja ahkeruudella voi päästä mersun tai bemarin ja miksei muunkin ajopelin omistajaksi?

Keräysinnostuksen lisäysbonuksena valtio arpoisi poimijoiden kesken ministereiden,puhemiehen ja presidentin poistuvista virka-autoista yhden vuosittain. Tasapuolisuuden nimissä marjanpoimijoiksi hyväksytään kaikki jotka täyttävät kaikkien viranomaisten asettamat hyväksytyt ehdot.

Sota-ajan jälkeen ja vielä 1980- luvulla marjojen ja sienien poiminnalla oli merkittävä osuus monen perheen tulojen hankinnassa. Rahat käytettiin silloin ruokaan, asumiseen ja muihin välttämättömiin menoihin. Kaupungeistakin opiskelijat lähtivät maatiloille poimimaan mansikoita. Vapaa- aikoina nuoret kokoontuivat mansikkafestareitten ja tanssien merkeissä. Uusia loppuelämän kestäviä suhteitakin muodostui.

Nykyään valtio velkaantuu, kun ihmisille pyritään vaalilupausten lunastamiseksi tarjoamaan kaikki mahdolliset ilmaispalvelut.

Luonnonmarjoista, sienistä ja maatiloilta tarjolla oleva rahavirta on viime ajat valunut Ukrainaan ja Thaimaahan. Noissa maissa ei tunneta Kelaa, sairasvakuutusta, pekkaspäiviä tai kunnollisia eläkejärjestelmiä. Maan kansalaisille tai maahan muuttaville ei ole tarjolla minkäänlaista täyshoitoa.

Tänä vuonna metsässä kävellessäni ainoat kaverini olivat hyttyset. Korona- rajoitteiden takia ulkomaalaiset poimijat eivät ole maahamme saapuneet entiseen tapaan. Sato on kuitenkin runsain pitkiin aikoihin niin mustikoitten, puolukoitten, suomuurainten kuin sienienkin osalta.

Kuivalla mättäällä istuskellessani näin sieluni silmin kuinka runsaat luonnonantimet muuttuivat mersuiksi, bemareiksi,mosseiksi tai opintorahoiksi. Toivottavasti luonnonantimet ja alkutuotanto saavat uudelleen niille kuuluvan arvostuksen ihmisten oman oivalluksen kautta.

Valtion nykyinen velkaantumistahti on hirvittävä ja EU vaatii meiltä aina yhä enemmän rahaa muitten maitten tukemiseen. Nykymenolla sosiaalietuuksia joudutaan jossain vaiheessa kovalla kädellä karsimaan. Silloin on ehkä taas ”pakko” mennä omaan Suomi-metsään tuloja ansaitsemaan ja samalla stressikin helpottuu ainakin marjastuksen ajaksi.

Tästä on helppo vääntää taas sanonta : Oma maa mansikka, muu maa mustikka!

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic