Mielipiteet

Me ollaan hävitty tää peli

Ilmastonmuutos, tuo nuoria ahdistava mörkö, joka etenee junan lailla pysäyttämättömänä. Mitä sille voi tehdä? Jos lähtökohtana epäillään yhä sen olemassaoloa saati ihmisen vaikutusta siihen, niin tuskinpa mitään. Ennusmerkit toteutuvat kaikkialla, myös pakolaisina, ja ainoa ratkaisu on rakentaa muureja, vartioida rajoja ja todeta, ettei sille oikeastaan voi mitään, koska muut eivät tee mitään. Suomen osuus on mitätön kun sillä tavalla oikein lasketaan. EU:n tasolla voisi ehkä vähän tehdä jotain, mutta ei sekään käy, koska EU on paha ja Kiina, Intia ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan tee mitään.

Miksi siis edes yrittää kehittää teknologiaa ja rakentaa siitä suuri teollisuuden ja viennin ala enää tässä vaiheessa? Eihän kukaan edes tiedä suurilta linjoiltaan, mitä tehdä ja miten ilmastonmuutosta voisi hillitä. Kaikenlaista näpertelyä kyllä keksitään autonkäytöstä saunanlämmittämiseen, mutta suuret linjat puuttuvat tyystin.

Niinpä: miksi oikeastaan edes yrittää, kun Trumpin tapaiset johtajat viis veisaavat maailmasta ja Brasiliassa poltetaan metsät surutta, Intiassa kaadetaan jätteet meriin ja jokiin, eikä Venäjällä välitetä ympäristöstä yhtään?

Ehkä olisi vain aika myöntää, että peli on hävitty. Mitä jos vain lakataan välittämästä resurssien riittävyydestä, veloista ja tulevaisuudesta – lakataan ahdistamasta nuorisoa ja lähdetään ryminällä? Eletään nämä viimeiset ajat, kuten viimeistä päivää. Toteutetaan haaveet, joita ei ole ennättänyt tai uskaltanut toteuttaa, nautitaan olostamme, vedetään pää täyteen ja lakataan katumasta, harmittelemasta kaikesta, mikä on jäänyt tekemättä?

Koska kannattaako tulevaa tuhoa vastaan edes taistella? Hekin muutamat, jotka yrittävät, joutuvat vain pilkan alaisiksi ja asiasta puhuminen on ahdistavaa. Sitä paitsi, onko ihmiskunta edes sen arvoinen, että sitä kannattaa yrittää pelastaa? Historia on täynnä hulluja, jotka tuhoavat kaiken: sotivat, murhaavat toisiaan joukoittain, tappavat ympäristön ja myrkyttävät maat. Yhden paikalle nousee aina toinen entistä hullumpi johtamaan massoja.

Mitä jos löisi vain hanskat tiskiin ja ajattelisi: ”Njääh. Aivan sama”? Eläisi elämänsä ottaen irti kaikesta kaiken ja välittämättä tuon taivaallista tulevaisuudesta. Niin tehtiin ennenkin, eikä meidänkään sukupolvi asialle mitään mahtanut, vaikka nuorena kovin oltiin valmiina tekemään maailmasta parempi.

Uudet sukupolvet ovat aina niin toiveikkaan naiiveja. Onneksi kasvavat kuitenkin kyynisiksi ja oppivat tavoille.

Asiasanat

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat