Mielipiteet

Mediamaailma ja rakennemuutos

Kunnat joutaisi lakkauttaa, otsikoi toimittaja Ilpo Tapio Forssan Lehden kolumninsa 8.6.2020. Tapion mukaan kunnat asettavat ihmiset synnyinpaikkansa kautta kovin erilaiseen asemaan. Kuten aikanaan joku oli syntynyt Neuvostoliitossa eikä Yhdysvalloissa tai vaikkapa Suomessa. Toimittaja perustelee kantaansa myös niillä havainnoilla, joita hän on tehnyt asuen Savossa ja Satakunnassa. Kuntapäättäjät ja osa virkamiehistä ovat hänen havaitsemanaan varttihulluja. Kuntien tehtävät olisi tullut jättää valtion ja maakuntien tai läänien (valtio) tehtäväksi ja kunnille olisi jäänyt vaakunan kiillotus eräänlaisena lautakuntana.

Kunnat ovat todellakin hyvin erilaisia, kuten ihmisetkin kuntiemme sisällä. Toki taustalla on myös pitkä marssi historiallista taustaa alue- ja yhteiskuntatieteilijänä asiaa tutkineena ja opettaneena yliopistoissamme. Taustalla on toki muutakin kuin kaunaa, totuttuja tapoja ja omia intressipiirejä. Vaikkapa yli tuhat lakia ja asetusta, jotka tulisi meidän kaikkien tietyn kunnan rajojen sisällä asuvien yhteisesti hoitaa, siinä missä melkoinen määrä palvelujakin ja maankäytön säätelyä.

Se miten tämä tapahtuu, sitä kutsutaan vaaleineen demokratiaksi ja Suomessa on lisäksi poikkeuksellisen hieno monipuoluejärjestelmäkin, joka sekin on koko ajan uusiutumassa. Kilpailu pakottaa myös hakemaan yhä koulutetumpia viran hoitajiakin, ei vain poliitikkojamme. Pieneenkin kuntaan hakee nyt tohtori koulutuksen saaneita ammattilaisia. Tuskin siellä laiskotellaan tänään.

Ei toki Suomi ainut ole, jolla on aluehallinto, toisin kuin toimittaja todistaa, mutta varmasti ainut, jolla se on toteutettu lähellä Jäämeren hyisiä tuulia ja Itämeren tuntumassa samaan aikaan naapurina Venäjä ja Ruotsi. Kohtalonyhteys molempiin näkyy aluehallinnossamme. On hyvä tuntea, miten nämä kunnat aikanaan syntyivätkin. Vaikutteita tuli niin idästä kuin lännestäkin ja usein sotien kautta omaa hoitaen. Puhtaalta pöydältä ja nyt rakennelleen ei varmasti päädyttäisi nykyiseen, siinä Tapio on oikeassa. Mutta ei toki missään muussakaan, vähiten jalkapallossa tai musiikissa, teatterissa, missä tahansa historiallisen kehityksen vaatineessa prosessissa oman aikamme ammateissa. Elämme kuitenkin kaiken aikaa ns. suursaneerauksen kourissa kiitos uuden tieteemme, koulutuksen, teknologiamme ja sen vaikutuksen myös etenkin mediaamme.

Joskus syntyy vaikutelma, jossa etenkin mediallamme on poikkeuksellisia vaikeuksia seurata rakenneuudistusten vauhtia ja sopeutua samalla rakennemuutoksen edellyttämään konkretiaan. Se on siis luonteeltaan hyvin konservatiivinen ja säilyttävä. On mahdollista myös tulkita niin, että median kokema rakennemuutos on ollut vieläkin monin verroin rajumpi kuin aluehallinnon ja että siihen sopeutuminen on tuonut mukanaan myös löysää puhetta ja kirjoittelua, vihapuhetta, heikkoa asiantuntemusta, Iisakin kirkon kaltaista rakennelmaa ylläpitäen. Niinpä joku voisi pitää Tapiota aluehallinnon kuvauksessa mukaillen kahden tai yhden median suurvaltoja hyvinkin parempina kuin monen puolueen läntistä demokratiaamme kilpailevine kuntineenkin.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kauempaa kuin Venäjältä, Kiinasta tai jopa Yhdysvalloista, jossa sielläkin keskittyminen on perinteisten medioitten ja kuplat sosiaalisten medioittemme avainkäsitteitä. Olisi hyvä, jos asian korjaamiseksi saataisiin medioita, jotka eivät palvele vain yhden omistajan etua ja varainhankitaa maailman rikkaampina miehinä. Luojan kiitos meillä ovat kuitenkin kuntamme ja hajautettu paikallinen hallintomme sekä pienet paikallislehtemme.

Uusimmat

Fingerpori

comic