Mielipiteet

Metsänhoidosta

Suomi on kohta kokemassa sodanjälkeisen historian suurimman talouslaman. Maamme talouden kivijalka on ollut ammoisista ajoita metsätalous. Se on myös ainoa kestävän kehityksen resurssi, jota meillä on omasta takaa. Sitä on myös lailla suojattu aina tervanpolton ja kaskeamisen ajoita lähtien.

Etenkin tänä päivänä se on tarkan valvonnan ja suuren ammattilaisjoukon hoidossa. Puun määrä lisääntyy koko ajan ja sitä hoidetaan kestävästi. Jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan vähintään 4 uutta tainta. Kaikilla eri hoitotoimenpiteillä on oma syynsä. Eikä se saa olla populististen amatöörien mielipiteiden varassa. Vaikka täällä tuntuukin olevan 5 miljoonaa metsäasiantuntijaa.

Suomi on täysin riippuvainen ulkomaankaupasta ja 1/3 siitä ja sen sivutuloista tulee metsästä. Etenkin nyt, kun edessä on ankarat ajat, on pakko miettiä, millä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään. Se on aina ollut meille turva vaikeina taloudellisina aikoina ja tulee olemaan nytkin.

Hoidetaanko metsiä taloudellisesti niin, että puuta käytetään kestävän kehityksen mukaan rakentamiseen, korvaamaan öljypohjaisia tuotteita ja moniin muihin uusiin tarkoituksiin, vai jätetäänkö se metsään lahoamaan ja vapauttamaan hiilidioksidia? Hyvin hoidettu alati kasvava metsä on kaikkein paras hiilinielu, ja se aivan hyvin käytettävissä ulkoiluun.

Aina on hoidettuun metsään jätetty kaadon jälkeen suuret määrät siemenpuita, lahopuita ja hakkuujätettä, eikä niitä korjata pois.

On tullut jonkinlainen populistinen kuva siitä, että vain hoitamaton metsä on oikea metsä. Halutaan, että asutuksen ympärillä ei saisi metsiin kajota. Puoli miljoonaa mökkiläistä on myös sitä mieltä, että juuri heidän mökkikunnassaan pitäisi jättää metsät luonnontilaan.

Sitten pitäisi kuntien ja valtion tehdä maistaan luonnonsuojelualueita.

Kuinkahan valmis Suomen kansa on oikeasti alentamaan elintasoaan tämän asia vuoksi?

Uusimmat

Näkoislehti

16.7.2020

Fingerpori

comic