Mielipiteet

Mielipide: Kanta-Hämeen hyvinvointialue on nyt tärkeiden linjavalintojen edessä

Hyvinvointialueella on edessään tärkeitä päätöksiä. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Kanta-Hämeen hyvinvointialue päättää syksyllä ensimmäisestä strategiasta ja budjetista. Toivottavasti julkinen keskustelukin saa muita aiheita johtajavalintojen ja poliittisten päättäjien palkkioiden rinnalle. Edessä on kauaskantoisia linjauksia.

Yksi linjaus on jo tehty: sosiaali- ja terveyspalvelujen jatkuvuus on turvattava. Ensi vuodenvaihteen hallinnon muutos ja kunnilta alueelle tapahtuva vastuunsiirto on toteutettava niin, että asiakkaat ja potilaat eivät koe muutoksia palveluissaan.

Strategialla ja budjetilla linjataan lähivuosien kehitystä. Uudistuksen lupaus on asukkaiden saamien palvelujen paraneminen. Lääkäriin pääsyn eriarvoisuuden ja jonotusaikojen tulee vähentyä. Päihde-, mielenterveys- ja lastensuojelupalvelujen tulee parantua, erityisesti tavalla, jossa ongelmiin puututaan riittävän ajoissa. Vanhusten hoivapalvelujen riittämättömyyteen ja laatuongelmiin on saatava ratkaisuja.

Kärjistynyt henkilöstöpula ja kansantalouden huononevat ennusteet ovat jo joissakin piireissä viritelleet lupausten sivuuttamisen ja nykyisistä palveluistakin leikkaamisen mielialaa. Siihen alistumista ei voiteta katteettomalla strategiahypellä tai näennäisoptimistisilla iskulauseilla. Synkistelyn ja hypetyksen sijasta lähivuosien linjauksissa on hyödynnettävä hyvinvointialueen mahdollisuudet, esimerkiksi seuraavat kolme.

Lähivuosien suurin yksittäinen kehityshanke on uusi Assi-sairaala, jonka rakentamista perusteltiin sillä, että investointi ”maksaa itsensä” alenevina käyttökustannuksina. Juuri nyt on aika, jolloin myös toiminnan muutosten suuntaamisella voidaan investoinnin taloudellinen järkevyys varmistaa. Se vaatii sekä strategian että budjetin tiukkoja linjauksia. Myös peruspalvelujen tila- ja laiteratkaisuihin on uskallettava investoida toiminnan parantamista mahdollistavalla ja tehostavalla tavalla.

Henkilöstöpula rasittaa vakinaista henkilöstöä, vaikeuttaa uuden henkilöstön rekrytointia ja henkilöstön vaihtuvuutena luo esteen pysyville asiakassuhteille perustuvaan palvelun laatuun. Pulan lievittämisen tilapäisratkaisut kuten lisääntyvä tilapäis- ja sijaistyövoiman käyttö rekrytointilisineen, työvoiman vuokraus, työvoimapulan vuoksi tehdyt palvelujen ulkoistukset ja erityisratkaisut ulko maisen työvoiman rekrytoimiseksi tulevat kalliimmiksi kuin pysyvät työsuhteet.

Hyvinvointialueella pitää kyetä pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan ja yhteistyöhön alan kouluttajiin ja koulutuspäätöksiä tekeviin. Johtajavalinnoissa henkilöstöjohtamisen osaaminen ja näytöt tulee ensisijaistaa. Palkkaratkaisuissaan hyvinvointialueen kannattaa pyrkiä sekä julkisia että yksityisiä kilpailevia työnantajia uskottavammaksi ”työn ilon” lupaajaksi. Palvelujen kehittämisessä tärkeää on työntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksen kuuleminen ja vaikutusvallan turvaaminen. Konsulttivetoisuutta voi vähentää, jos eri tason johtajiksi saadaan pätevät henkilöt.

Kunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta siirtyvät perintönä myös nykyiset ostopalveluja, tukipalveluja, rakentamista, vuokria ja tavarahankintoja koskevat sopimukset. Yhteenlaskettuna alueen sopimuspohjaisen ostohankinnan menot tulevat olemaan likimain yhtä suuret kuin oman henkilöstön menot. Kun ostosopimukset ovat suurimmalta osin katkolla jo ensimmäisen kahden vuoden aikana, on ostopalvelustrategian määrittely yksi keskeisimmistä ensimmäisen strategian valmistelun kysymyksiä.

Kuntien ja kuntayhtymien kunkin erikseen tekemistä sadoista sopimuksista osa on tehty henkilöstöpulan tai investointirahan puutteessa hätäratkaisuina. Osaa on ohjannut ideologia vaihtoehtojen harkinnan sijasta. Myös markkinaosaamista on puuttunut. On syytä muistaa ostopalvelujen hintojen yllättävän suuret korotukset vanhus- ja lastensuojelupalveluissa, laadunhallinnan ongelmat hoivapalveluissa ja tietojärjestelmähankintojen keskeneräisyys ja hinnat, puhumattakaan palveluketjujen pirstoutumisesta kunkin tuottajan pyrkiessä ensisijaisesti oman osuutensa kannattavuuteen. Ei todellakaan voida vain jatkaa entiseen tapaan.

Vasemmistoliiton aluevaltuutetut

Minna Belik, Erja Hirviniemi, Hanna Jokinen, Juhani Lehto, Aino-Kaisa Pekonen ja Aapo Reima

Uusimmat

Fingerpori

comic