Mielipiteet

Mielipide: Luovuttiinko Saaren kansanpuiston juhannusjuhlista liian helposti?

Saaren kansanpuistossa on muutakin kuin uimaranta. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Kun Ilkka Kononen kehotti Forssan Lehden lukijoita ottamaan kantaa paikallisiin asioihin, se ei ”kolahtanut” jostain syystä! Erkki Kaakisen mielipide kansanpuiston juhannusjuhlista ( FL 29.6.). aiheutti sen, että ”kolisi” kunnolla ja antoi aiheen tarttua kynään, koska asiasta on kertynyt jonkin verran kokemuksia ja tietoakin! Kirjoitus oli sellainen, että otti aikansa saada paperille edes osa siitä, mitä piti!

Kun helmikuussa 1962 lupauduin järjestämään Saaren juhannusjuhlat, en tiennyt mihin se johtaisi, Jo ennen juhannusta otettiin yhteyttä TV:n taholta ja sen seurauksena olin mukana tekemässä Matti Kuuslan kanssa ohjelmaa ”Tammelassa tavataan”. Se esitettiin juhannuspäivänä.

Juhla onnistui hyvin vaikka ”Taata Sillanpään” puhe jouduttiin kuuntelemaan nauhalta. Esiintyjänä oli mm, nouseva tähti Marion Rung ja sain kuuluttaa Pentti Nikulan uuden MM tuloksen 492. Juhlijoita oli n. 6000. Järjestystä valvoivat poliisiyhdistyksen jäsenet ja se oli ehkä osasyynä siihen, että putkaan kuljetettiin 37 juhlijaa, Näin meni vuosia ja juhannusjuhlien tuloilla pyöritettiin yhdistyksen toimintaa ja palkattiin kesäksi puistoon valvoja.

Vuosi 1973 muutti kaiken. Kun puiston vuokra-aika oli loppumassa, esitti kaupunginjohtaja von Frenckell, että vuokraa jatkettaisiin vain vuosi kerrallaan. Monien ”kiihkeiden” neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen, että Kotiseutuyhdistyksen toiminta puistossa päättyy ja juhannusjuhlia ei järjestetä seuraavana vuonna.

Olin kaikissa neuvotteluissa mukana ja niiden aikana kirjoitin Forssan Lehteen ensimmäisen kirjoitukseni: ”Yhden sadepilven varassa”. Kirjoitukseni sai aikaan sen, että sain kutsun Saaren kartanoon. Siellä sain kuulla ”kunniani” hävyttömän kirjoitukseni johdosta, joka loukkasi puiston omistajia. Seurauksena oli kuitenkin se, että löimme Frenckellin kanssa kättä päälle ja seuraavassa palaverissa hän ilmoitti, että Säätiö järjestää juhlat ja hän maksaa mahdollisen juhlien tappion ja me Eero Nikulan kanssa hoitelimme järjestelypuolen!

Näin olin saanut ”synninpäästön” ja juhlat jatkuivat Säätiön järjestämänä muutaman vuoden. Pian sen jälkeen, kun kaupunginjohtaja kuoli vuonna 1977 , laittoi tytär alueen myyntiin. Hän ei suostunut myymään aluetta Tammelan kunnalle ja näin alkoi yhteisomistus Forssan kanssa. Alkoi taas uusi jakso!

Juhannusjuhlat jatkuivat, mutta Säätiöön valittiin kuntien edustajat, joista säätiölle nimettiin puheenjohtaja. Säätiö oli nimellisesti juhlien järjestäjänä, mutta käytännön järjestelyistä vastasi joku muu, jonka kanssa tulot jaettiin noin 50-50. Puheenjohtajat ja järjestäjät vaihtuivat lähes vuosittain!

Vuonna 2006 alkoi taas ”uusi aika”! Tilanne vakiintui, kun Säätiön puheenjohtajaksi oli tullut Harri Kaunisto, jonka ensiesiintyminen puistossa oli tapahtunut jo juhannuksena 1963. jäätelönmyyjänä!

Kun tuloja olisi tarvittu lisää Pirtin kustannuksiin, päätettiin juhlien järjestämisestä talkoilla Säätiön jäsenten voimin. Nyt puuttuivat ”säiden haltijatkin toimintaan. Seuraavien vuosien aikana oli kolme ”sadejuhannusta” ja tappioita kertyi yli 10 000e Kun pahimpana juhannuksena yleisöä oli vähemmän kuin järjestäjiä, oli pakko tehdä päätös (v 2010) lopettamisesta ja keskittyä Suomen vanhimman kotiseututalon hoitoon, että se edes jotenkin vastaisi tarkoitustaan. Remonttivelkaa oli parisataa tuhatta ja tuloja vain Pirtin vuokra, joka korvasi osan menoista. Viimeinen vuosikymmen on pyörinyt vain muutaman jäsenen talkootyöllä ja kunnilta kerjätyillä avustuksilla vuosi kerrallaan.

Jokainen voi päätellä itse, lopetettiinko juhlat liian helposti!

Pentti Kaunisto

kotiseutuneuvos

Uusimmat

Fingerpori

comic