Mielipiteet

Mielipide: Maksaa mansikoita – Suomalainen maatalous ei kaipaa byrokratiaa vaan kannattavuutta

Mansikan kuten monen muunkin maataloustuotteen hinta puhuttaa. Kuva: Satu Laine

Mansikka on suosittu puheenaihe tähän sesonkiaikaan – missä on parhaat marjat, mutta etenkin että mihin hintaan myydään siellä ja täällä. Tämän keskustelun taitaa jokainen meistä tunnistaa.

Eräs mansikanviljelijä jutteli tuossa muutama viikko sitten, että kun lasketaan paljonko todellisuudessa pitäisi viljelijän saada 5 kg mansikkalaatikosta, niin ollaan reilusti yli 40 €. Siis jos ajatellaan, että viljelijän tulisi saada kustannukset katettua, työntekijöiden palkat raskaine sivukuluineen maksettua ja vielä jätettyä itselleenkin edes suunnilleen sama tuntipalkka. Saati jos sen laatikon kuljettaa johonkin tilan pihasta.

Suomalainen maatalous , kuten monet muutkin alat, on elänyt kummallisia aikoja viime vuodet. Tänä keväänä viljelijöitä kylmäsi sekä säät että hintojen kova nousu. Itselläni on parikin läheistä maatilaa, joiden kanssa näistä aiheista tulee säännöllisesti juteltua. Olen yrittänyt hieman päästä enemmänkin sisälle siihen, mitä suomalaisella maatilalla tänä päivä tapahtuu.

Nyt tiloilla on pohdituttanut vakavasti mm. se, että saadaanko lannoitteita vaikka olisi rahaa ja toisaalta riittääkö raha kaikkien peltojen kylvämiseen, kun polttoöljyn hinta hipoo ennätyksiä? Tuttua myös meille tavallisille kuluttajille – moni pohtii, onko varaa ajella töihin saatikka sukulaisiin näin kesällä. Ja paljonko ne mansikat maksavatkaan torilla.

Suomalaisen ruoantuotannon arvostus on luultavasti korkeammalla kuin miesmuistiin, huoltovarmuudesta puhutaan myös huoltoasemaparlamenteissa, myös meidän Shellin parlamentissa ja kotimaisuuden varmistava joutsenlippu löytyy melkein joka kaupan hyllyltä. Kaiken pitäisi siis olla hyvin, mutta samaan aikaan Luonnonvarakeskus ennustaa, että Suomen maatiloista lopettaa jopa kolmannes kolmen vuoden sisään. Tämän kevään jälkeen tarvitsee tuskin ihan vuoteen 2025 asti odotella.

Vaikka tuottajahinnat nousisivat edes osittain kohonneiden kustannusten perässä, ei tällä vielä päästä pureutumaan siihen todelliseen kannattavuusongelmaan, joka pohjalla edelleen kytee.

Tilanteen ratkaisu ei ole helppoa – tuottajien, kaupan ja elintarviketeollisuuden välinen tulonjako on ollut keskusteluissa ja vuosia. Se, ettei yksinkertaista ratkaisua ole, ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö työtä tulisi jatkaa. Pakko on.

Esimerkiksi maatalouden tuet mukaan lukien nykyiset kriisinaikaisetkin tuet tulisi ohjata tehokkaammin niin, että ne vaikuttavasti auttaisivat maataloutta ja tosiasiallisesti omaa ruuantuotantoamme. Nyt pitää varmistaa, että meillä on jatkossakin mm. omaa lihatuotantoa ja myös kannattavia vilja- ja muitakin kasvinviljelyn tiloja.

Välttämätöntä on myös byrokratian purku. Paperinpyörittäminen aiheuttaa kustannuksia niin maatiloille kuin valtiolle, ja tuntemieni viljelijöiden mukaan myös ison nipun harmaita hiuksia ja lukemattomia työtunteja. Kyllä tiloilla ymmärretään, että valvontaa on – mutta turhasta pitäisi joskus osata myös luopua. Ja luottaakin.

Myönnän olleeni kovasti vaatimassa yhtä lisäsääntelyä minäkin – nimittäin ruoan alkuperämaan ilmoittamista sekä kaupassa että ravintoloissa. Tämän koen kuitenkin sen arvoiseksi – kotimaisten tuotteiden löytäminen kaupasta on nyt vielä helpompaa kuin koskaan ja ravintoloissa on tieto alkuperästä oltava näkyvissä. Tätä se ei muuten ollut reilu 10 vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa teimme Kaksi viikkoa vain kotimaista ruokaa -tempauksen. Ruoan alkuperä tulee olla tiedossa, jotta me kuluttajat voimme osaltamme olla suomalaista maataloutta auttamassa.

Kuten nyt vaikka sitä mansikkaa ostaessa. Kotimaista tietenkin.

Oikein hyvää kesää teille kaikille ja ostetaan tänäkin kesänä keittiöihimme vain sitä kotimaista ja vaikka mielellään vieläpä lähiruokaa.

Timo Heinonen

kansanedustaja (kok.)

valtiovarainvaliokunnan vastaava

Uusimmat

Fingerpori

comic