Mielipiteet

Mielipide: Miten parannamme vanhuspalveluiden veto- ja pitovoimaa?

Vanhuspalvelujen parantamiseen ei ole oikotietä. Kuva: Seppo Pessinen

Sanni Grahn-Laaksonen kirjoitti epäinhimillisestä vanhuspalveluiden tilasta (FL 18.9.). Ratkaisuvaihtoehtoina oli samoja asioita, joita julkisuudessa on käsitelty. Etenkin alan veto- ja pitovoimaa ovat kaikki lisäämässä, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

Pitäisikö meidän alkaa brändäämään vanhuspalveluita? Vai nostaa palkkaa? No siitähän on neuvottelut juuri menossa julkisen puolen osalta, joten meidän ei tarvitse paneutua siihen, mutta mitä muuta voimme tehdä?

Lähtisin pohtimaan asiaa siitä, mikä saa minut viihtymään työssäni? Ensimmäisenä tulee mieleen, että työ on itsessään mielekästä, minulla on hyvät työkaverit, taitoni riittävät työn tekemiseen ja pystyn tekemään työni laadukkaasti. Melko yksinkertaisia asioita, mutta ei mielestäni liikaa vaadittuja.

Vanhuspalveluiden kohdalla työvoimapulasta on puhuttu jo pitkään. Sen vuoksi sinne on ohjattu opiskelemaan ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti koe ammattia omakseen. Tämä vie mielekkyyden tunnetta ja voi haastaa myös työyhteisön jäsenenä olemisessa.

Koska henkilökunnasta on puutetta, julkisuudessa keskustellaan jatkuvasti koulutuksen nopeuttamisesta, oppisopimuksen hyödyntämisestä sekä heikommalla koulutuksella pääsystä työelämään. Jos työntekijällä ei ole riittäviä valmiuksia tehdä työtään, se väsyttää koko työyhteisöä ja ennen kaikkea työntekijän, joka siirtyy helpommin toiselle alalle. Puutteellisilla taidoilla tehty työ, ei voi olla myöskään laadukasta, vaan se tuo tullessaan helposti vääriä toimintatapoja, kun yritetään selviytyä päivästä.

Jos haluamme laadukkaita palveluita, tarvitsemme myös aikaa. Se ei itsessään tuo kuitenkaan laatua, vaan myös asenteisiin ja tapoihin on tultava muutosta. Meidän on voitava ennakoida paremmin tulevaisuutta ja tehdä suunnitelmiin perustuvaa työtä. Olemme työskennelleet todella kauan karsivalla työotteella. Tällöin ei voida huomioida kokonaisuutta, joka palvelisi parhaiten asiakasta ja hänen voimavarojaan. Ennakoivalla ajattelumallilla voimme suunnata resursseja oikeisiin asioihin, niin työn suunnittelussa, kuin itse toiminnassa.

Kysymyshän kuului; miten parannamme vanhuspalveluiden veto- ja pitovoimaa?

Siihen ei ole oikotietä, eikä sen avulla saada akuutisti lisäkäsiä, mutta sen avulla emme menetä niitä ja voimme varmistaa laadukkaammat palvelut. Edes työntekijöiden puuttuessa emme voi tinkiä koulutuksesta, vaan sen on oltava riittävän vaativaa, jotta vastaa työelämää. Siten nostamme työn laatua ja ammatin arvostusta. Tehtävänkuvia pitää selkeyttää, jotta ne vastaavat todellisuutta tai saada todellisuus vastaamaan tehtäviä. Huolehtimalla riittävistä resursseista työn onnistumisen edellytykseksi parannamme työyhteisöä.

Vain vahvistamalla kivijalkaa voimme parantaa alan veto- ja pitovoimaa.

Kirsi Räisänen

Jokioinen

Uusimmat

Fingerpori

comic