Mielipiteet

Mielipide: Ovatko kirkon opetukset muka haitallisia? Kristinuskon mukaan toisista pidetään huolta ja välitetään

Kirkko on osa suomalaista yhteiskuntaa. Kuvassa Ypäjän kirkko. Kuva: Lassi Puhtimäki

Raimo Rintamäen mukaan (FL 9.8.) koulujen uskonnon opetuksesta seuraa vain harmeja ja syrjintää. Onko asia tosiaan näin? Onko lapsille haitallista kuulla Taivaan Isästä, joka pitää huolen meistä vaikeinakin aikoina ja jolta voi pyytää apua, kun on paha olla tai muita murheita?

Kristinuskon mukaan me kelpaamme sellaisina kuin olemme ja toisista pidetään huolta ja välitetään. Esimerkiksi diakoniatyössä autetaan hätään joutuneita – jaetaan ruoka-avustuksia tai autetaan esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneitä. Monissa perinteissämme on kristillinen sisältö. Ihmisiä on haluttu siunata kasteessa, konfirmaatiossa, avioliitossa ja lopulta hautaamisessa, eli monessa vaiheessa on toivottu, että Jumala on mukana ja varjelee elämäämme. Kristilliset perinteet ja juhlapyhät ovat rikastuttaneet arkea.

Toisen maailmansodan aikana Jumala oli vahvasti läsnä ihmisten elämässä. Sodasta ei varmasti olisi selvitty ilman jatkuvaa rukousta. Hartaushetket ja jumalanpalvelukset olivat hyvin tärkeitä, koska ne loivat toivoa ihmisille. Usko Jumalaan auttoi kestämään vaikeuksissa ja onnettomuuksissa.

Muistan erään opiskelukaverini kertoneen lukioaikoina, että hänen isoisänsä oli ollut lähellä kuolemaa sodassa. Kirkkaassa paikassa ollut valkea hahmo oli ilmoittanut isoisälle, että hänen aikansa ei ollut vielä tullut ja isoisä oli selvinnyt vaikeasta haavoittumisestaan. Kuinka toivo ja armo ja tieto siitä, että joku rakastaa voisivat olla haitallisia nykyajan lapsille?

Raimo Rintamäki kirjoitti, että ilman kansalaisten reagointia uskonnonopetuksen muuttamisesta elämänkatsomustietoon kirkon kuristusote kouluista vain tiukkenee. Kirkolla ei ole ollut kuristusotetta yhteiskunnasta moniin vuosikymmeniin. Ihmiset ovat kuuluneet kirkkoon, joten hartaushetket ja jumalanpalvelukset ovat kertoneet heidän omasta uskonnostaan.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän kristinuskoa ja siitä kertomista on poistettu yhteiskunnasta, sitä enemmän ihmisten pahoinvointi on kasvanut. Ihmisen järki on nostettu yli kaiken, mutta mitä tehdään, kun oma maailma luhistuu? Sitten ei olekaan mitään.

En kokenut aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia häiritseviksi, kun olin koululainen. Päinvastoin, niistä tuli kivaa vaihtelua koulupäiviin ja oli jännittävää käydä kirkossa sekä ihastella kaunista ja valoisaa kotikirkkoa. Tunsin kuuluvani seurakuntaan ja se oli ihan luonnollista.

Olen ollut tekemisissä elämäni aikana Jumalaan uskovien ihmisten kanssa. Heillä on ollut yksi yhteinen piirre riippumatta siitä, ovatko he olleet rikkaita, köyhiä, sairaita, nuoria tai vanhoja tai millaisessa elämäntilanteessa he ovat olleet. Heillä on ollut onnelliset silmät. Sellaiset toivoisin omille lapsillenikin.

Pienten lasten äiti

Uusimmat

Fingerpori

comic