Mielipiteet

Mielipide: Yksinhuoltaja on arjen taituri – Tämä niin paljosta huolehtiva aikuinen kaipaa hyväksyntää, tukea ja kannustusta

Kuva: Ville Mäkilä
Kuva: Ville Mäkilä

Forssan Lehden pääkirjoitus maanantaina 7.3. koskien yksinhuoltajia oli kaikkine oletuksineen hämmentävä ja loukkaava. Näinkö yhden vanhemman perheisiin tosiaan suhtaudutaan vielä vuonna 2022? Epäselväksi jäi, mitä tällä kirjoituksella haluttiin saavuttaa.

Heti otsikko kertoo, että yhden vanhemman perheitä on nykyään jo paljon. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on noin 23% ja lapsia näissä perheissä on yhteensä yli 190 000. Ja kyllä, yksinhuoltajuus on erityinen köyhyysriski, jota selittää perhe-etuuksien leikkaukset sekä ostoarvon heikkeneminen. Kyllähän toisen palkkapussin puuttuminen tuntuu arjessa ja erityisesti lomilla. Yksin perheestään huolehtiva vanhempi ei todellakaan kaipaa surkuttelua eikä halua kuulla olevansa surkuttelun kohde. Ei nyt, eikä aiemminkaan.

Tämä niin paljosta huolehtiva aikuinen kaipaa ennemminkin hyväksyntää, tukea ja kannustusta. Yksin perheestään huolehtivat aikuiset osaavat arvostaa kaikkea saamaansa käytännön apua; tarjottuja kyytejä, valmiita ruokia, apua lumitöissä ja polkupyörän huollossa. Usein myös lenkkiseura on tervetullutta. Tämä yksi ihan tavallinen vanhempi yrittää ehtiä osallistua huoltajailtoihin, hoitaa urheiluseuran talkoovuorot, keittää soppaa pöytään, huolehtia puhtaat ja sopivan kokoiset vaatteet, muistaa hammaslääkärit, parturit, järjestää syntymäpäivät ja rippijuhlat, valmistella joulun ja samalla huolehtia itsestään ja koko perheensä raha-asioista. Ja hoitaa ansiotyönsä.

Hyvin hämmentävä oli kirjoittajan näkemys yksinhuoltajuuden kertomisesta työnhakutilanteessa. Itse vaihdoin hiljattain työpaikkaa ja heti työhaastattelussa kerroin avoimesti, että huolehdin lapsista yksin ja mikäli lapseni tarvitsee aikuista päiväsaikaan, niin tarvitsen siihen työnantajalta joustoa, sillä toista aikuista ei apuna ole. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Vuorotyö on haastavampaa, mutta onneksi on vuoropäiväkoteja ja toisaalta lapsetkin kasvavat. Ja eikö tässäkin voitaisi luoda ratkaisuja työssäkäynnin tueksi eikä voivotella, miten hankalaa se on.

Yleinen käsitys yksinhuoltajien saamista rahallisista tuista on kyllä turhan vaaleanpunainen. Tukia ei juuri työssäkäyvälle ole, vaikka osaisi hakeakin. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus tulee automaattisesti, summa noin 60 euroa. Tilanteet toki vaihtelevat paljon, mutta itse olen elättänyt perheeni omalla työlläni. Asumistukeahan saavat muutkin pienituloiset; työssäkäyvät, opiskelijat ja eläkeläiset. Konkreettisia taloudellista tilannetta helpottavia ratkaisuja on onneksi tehty kuten maksuton toisen asteen koulutus ja päivähoitomaksujen alentaminen. Kohtuullinen taloudellinen tilanne helpottaisi tietenkin arkea ja ehkä takaisi lapselle mahdollisuuden harrastukseen. Yksinhuoltajuus ei suoraan määrittele hänen tulojaan, jaksamistaan tai muita olosuhteita.

Toivoisin että tämän päivän Suomessa siihen ei kohdistuisi näin ikäviä oletuksia kuin mitä pääkirjoitus meille tarjoili. Itse elän normaalia, onnellista ja tasapainoista elämää yhden vanhemman perheessäni. Vaihdoin työpaikkaa, opiskelen hieman ohessa ja hoidan työni siinä missä muutkin. Mitäpä jos kääntäisimme asennetta hieman toiseen suuntaan ja antaisimme arvostusta näille arjen sankareille.

Uusimmat

Fingerpori

comic