Mielipiteet

Mikä kokoomusta vaivaa? Oppositiopaikka ajoi puolueen suhtautumisen EU:n elvytyspakettiin oudoille urille

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Kuva: Pasi Leino
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Kuva: Pasi Leino

Oppositiossa olevalla kokoomuksella ei mene hyvin. Jopa puolueen entinen kansanedustaja ja ministeri, pian paikkansa jättävä Helsingin värikäs pormestari Jan Vapaavuori kritisoi (HS 1.5.) puoluettaan ilmoituksesta äänestää tyhjää EU:n elvytyspaketista: ”On täyttä humpuukia kuvitella, että jos joku muu puolue olisi ollut hallituksessa, se olisi onnistunut neuvottelemaan Suomelle edullisemman sopimuksen.”

Lisää lunta tuli tupaan kokoomuksen entiseltä puoluesihteeriltä Taru Tujusellta Ylen ykkösaamussa (3.5.): nyt pelätään perussuomalaisia, eikä uskalleta avoimesti puolustaa kokoomuksen EU-myönteistä linjaa, mitä ei tyhjää äänestäminen ole. Lisää ongelmia tuovat muutamat puolueen oikeistolaiset, mm. Ville Rydman ja Heikki Vestman, jotka uhkaavat joka tapauksessa äänestää sopimusta vastaan.

Mutta mitä on kokoomuksen ongelman taustalla? Menemättä nyt enää 1800-luvulle ja suomalaiseen puolueeseen, voidaan sanoa, että kokoomuksessa on 1920-luvun lopulta lähtien ollut selvä oikeistolainen suunta, joka silloin puhui vapaussodan perinnön säilyttämisestä, hyväksyi sotien jälkeen vain pitkin hampain YYA-sopimuksen sekä vastusti tiukasti Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa.

Harri Holkeri vei kokoomuksen kuitenkin voimalla ja runnoen 1970-luvulla Kekkosen taakse, mutta ei siitä kentällä tykätty; haluttiin olla omillaan, katsottiin, että Kekkonen oli liiaksi rähmällään Neuvostoliiton suuntaan; syntyi käsite suomettuminen. Fraktio perustikin sitten 1970-luvun lopulla Perustuslaillisen kansanpuolueen. Ilkka Suominen jatkoi Holkerin linjaa, mutta ensiksi mainitun vähän pehmeämpääkään suuntaa eivät kaikki puolueessa hyväksyneet. Oikeistofraktio oli edelleen olemassa.

Jotakin samaa voidaan nähdä nyt tässä EU:n elvytyspaketista käytävässä keskustelussa puolueen sisällä. Asiassa on kaksi näkökulmaa. Historiallinen perspektiivi merkitsee kielteistä suhtautumista EU:n tiivistämiseen nähden taustalla yhteisen rahaliiton, mitä ehkä suurimmat jäsenmaat Ranska ja Saksa ajavat. Toisaalta Unioni hyväksytään kuitenkin puolustusliittona. Elvytyspaketti nähdään kapeasta näkökulmasta. Halutaan olla selvästi sitä vastaan, joten ei hyväksytä myöskään tyhjää äänestämistä.

Toinen kokoomuksen suunta korostaa EU:n suurta, yleistä merkitystä Suomelle, mitä puheenjohtaja Petteri Orpo on voimakkaasti korostanut. Vain tämän hetken taktiset laskelmat vievät hänet mahdottomaan ”ollako vai eikö olla”- tilanteeseen. On aivan varmaa, että hallituksessa ollen Orpolla ei olisi mitään ongelmia olla vahvasti sopimuksen takana.

Merkillisintä asiassa on se, että varmasti myös yrittäjyyteen myönteisesti suhtautuva kokoomus on nyt eri linjoilla Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n kanssa. Liiton johtava asiantuntija Janica Karjula on koko ajan puhunut sopimuksen puolesta sillä argumentilla, että kun nyt elvytetään Suomelle tärkeitä vientimaita – Italia mukaan lukien – on tärkeää, että sopimus hyväksytään ilman ihmeellisiä ”omia” kuvioita.

Vielä yksi argumentti elvytyssopimuksen puolesta: on aivan oikein kyselty sen perään, mitä Suomen änkyröinti mahdollisesti tulisi merkitsemään maamme kansainväliselle maineelle.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti