Mielipiteet

Miksi vain kansanedustaja tai ”kokenut sote-osaaja” aluevaltuustoon? Miksi julkisella puolella muutoksia muka osaavat tehdä vain ne, joiden koulutus on vanhentunut ja urautuminen alkanut?

Kuva: Tapio Tuomela
Kuva: Tapio Tuomela

Nyt aluevaaleissa ehdolla oleva kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen sanoo (FL 17.10.2021), että hyvinvointialueille tarvitaan ”päättäjiä, jotka ymmärtävät taloudesta ja pykälistä ja osaavat ottaa asioista selvää ja johtaa muutosta”. Anteeksi vain, mutta kuvaus ei sovi mielestäni julkisen puolen sote-alan tähänastisiin johtajiin ja toimijoihin.

Hän haluaa myös, että valtuustoissa olisi jo maakunnissa toimineita kokeneita sote-päättäjiä. Heilläkin on arvonsa, mutta jos on kyse uudistuksesta, onko silloin viisasta antaa tehdä sitä muutosta ”vanhan koulukunnan” opeilla. Shp-piireillä ja erilaisilla yhtymillä on ollut periaatteena, että talous hoidetaan jotenkuten ja jos menee huonosti, pyydetään jäsenkunnilta lisää rahaa. Siis todellista taloudellista vastuuta ei ole. Miksi julkisella puolella muutoksia muka osaavat tehdä vain ne, joiden koulutus on vanhentunut ja urautuminen alkanut jo helpompina aikoina?

Hyvinvointialueet saavat tilastollisilla menetelmillä arvioidun kiinteän rahapotin (Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta 617/2021), jolla on pärjättävä. Enää ei voi käydä kuntien kukkaroilla, jos ei osata tehdä hankintoja taloudellisesti eikä osata tehostaa toimintaa rahoituksen mukaan. Kunnillahan on ollut oma perälautansa sitten velanotossa ja veronkorotuksissa.

Lisäksi erilaisissa sote-yhtymissä on ollut riitoja, jotka johtuvat lähinnä oman kunnan ja mahdollisesti jopa oman henkilökohtaisen edun tavoittelusta ottamatta huomioon kokonaisuutta. Vimmaisesti on haettu erillisratkaisuja miettimättä kokonaisuutta maakunnan ja jopa kansantalouden kannalta. Myös ei ole haluttu myöntää, että jonkinlainen sote joskus kuitenkin tulee ja kuntien valta pienenee.

Kuvaavin esimerkki kuntien ”sote-osaajista” on Rääkkylän kunnan tapaus (Kuntalehti 19.10.2021): he tekivät kokonaisulkoistuksen sotesta 2011 ja nyt vasta älysivät tarkistuttaa todelliset reaaliset kustannukset ja myöntävät hävinneensä 1-2 miljoonaa (pienessä kunnassa paljon). Aikoinaan he kehuivat olevansa edelläkävijöitä ja muuta sellaista.

Ymmärrän toki, että Sanni Grahn-Laasonen lopulta tarkoittaa, että parhaita hyvinvointivaltuustoissa olisivat jotain puoluetta tunnustavat ”osaajat” eikä niinkään esimerkiksi perustyötä tekevät sote-ammattilaiset tai järjestöjen edustajat. Kuitenkin he parhaiten osaisivat arvioida muutokset ja toimenpiteet sen tärkeimmän eli apua tarvitsevan ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Uusimmat

Fingerpori

comic