Mielipiteet

Minille

Katson sinua ihmetyksen ja ihastuksen vallassa. Miten suloinen pikkiriikkinen olento oletkaan! Pikimustat nappisilmäsi katsovat minuun kiinteästi ja epäröimättä tulet ihan lähelleni.

Nuuskit ja tutkit kenkiäni, kumarrun ja varovasti tuon käteni lähellesi. Pidätän henkeä kun kylmä kuonosi tutkii sormiani. Mikä luottamus, sydäntäni kirpaisee. Juttelen sinulle hiljaa, älä vain mene kaikkien lähelle näin, kaikki ihmiset eivät ole ystävällisiä, viisainta olisi juosta pakoon. Ihmettelen, missä emosi mahtaa olla samaan aikaan, kun jatkat intensiivistä kasvimaan tutkimista. Olet vielä niin pieni, että tarvitsisit emosi opastusta. Kuitenkin löydetty liero kelpaa sinulle ateriaksi. Sääli lieroa, mutta kaipa se on luonnon laki.

Aika kuluu eikä emoa kuulu eikä näy. Pieni pahvilaatikko heinää täyteen, siihen pieni kulkuaukko ja vielä vettä ja kissanpennun märkäruokaa tarjolle. Haistat aterian ja kipität paikalle, ja syötyäsi kömmit pesääsi kuin olisit asunut siinä aina. Siitä alkoi yhteinen kesämme, jota en koskaan unohda. Pesälaatikkoa piti pian suurentaa, kasvoit nopeasti. Olit varsinainen kulkuri jo pienenä, joskus olit poissa päivän pari, istuin illat portailla sydän kurkussa ja kyyneleet silmissä, mitä kaikkea kauheaa pienelle siilille voisikaa tässä maailmassa tapahtua… Kun sitten ilmestyit jalkoihini pyörimään, kyyneleet tulivat pelkästä helpotuksesta. Useimmiten viihdyit kuitenkin kotona. Nukuit viiniköynnöksen suojassa tai aurinkoisessa paikassa kivijalan vieressä. Olit seuranani kasvimaalla kun kitkin, nukuit kiinni lenkkarissani ja siirryit sitä mukaa kun työ edistyi.

Puolisoni rakensi sinulle oman siilitalon, juuri siilin toiveiden mukaisen. Syksyn tullen punnitsin sinut muutamia kertoja, olitko tarpeeksi pulska horrostamaan. Ruokahalusi oli hyvä ja onnistimme saavuttamaan toivotun painon, ja vielä ylikin. Oli jo koleaa ja sateista, syksy pitkällä, kun et enää halunnut syödä. Valmistauduit talveen, horrokseen. Pyörit jaloissani hetken ja sitten lähdit. Katsoit vielä olkasi yli kuin hyvästiksi. Olit mielessäni monesti talvella, miten mahdoit selviytyä. Kevään tullen ilmestyit taas, kävit syömässä joitakin kertoja, sitten katosit. Olit uros ja veri veti suureen maailmaan. Ikävä ja huoli painoivat pitkään mieltäni, oli mahdotonta tietää miten sinun lopulta kävi.

Toivottavasti elämäsi oli onnellinen ja hyvä, riippumatta siitä, montako kesää sait. Olit meidän pikkuinen Mini ja olet muistoissa sitä edelleen. Ihmeellistä miten paljon iloa ja rakkautta saakkaan pieni siili aikaan!

Jos haluat auttaa siilejä, jätä edes jokin osa pihastasi luonnon tilaan, pidä tarjolla raikasta vettä matala reunaisessa astiassa ja tarjoa kissan märkäruokaa syötäväksi kun siilit sitä tarvitsevat. Poista pihaltasi kaikki vaaran paikat, joihin siili voi pudota tai jäädä kiinni. Vesilammikot, joista ei pääse pois, ovat hyvin vaarallisia.

Näin keväällä on oltava varovainen kompostin tyhjennyksessä tai lehti- ja risukasojen poltossa.

Talvipesän rakennusohjeet löydät nettiosoitteesta Siili kiikarissa. Sieltä löytyy paljon tietoa siileistä.

Siili on selviytynyt täällä jo miljoonia vuosia, mutta meistä ihmisistä he eivät oikein selviä. Meitä on liikkaa, autoja on liikaa ja siilille sopivia elinympärisöjä koko ajan vähemmän. Autetaan siis pientä ystävää.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic