Mielipiteet

Minun sairaalareissuni

Tiistaina 11.9.2018 klo. 00.02 heräsin kovaan vatsakipuun. Pääsin lääkärille Forssaan klo 11. Siellä nuori mieslääkäri tutki hyvin ja perusteellisesti, sanoi epäilevänsä umpisuolta ja lähetti sairaalan päivystykseen. Siellä mukava hoitaja otti vastaan ja hoiti lähetteen labraan.

Tulosten valmistuttua lääkäri otti vastaan ja tutki hyvin, sama epäily. Kertoi, että pitää vielä varmistaa ja ottaa uudet kokeet jonkun ajan päästä. Niissä tulehdusarvo noussut, lähete KHKS:n viipalekuvaan, jossa saadaan varmuus, onko umpisuoli. Siellä olin n. klo 15. Ilmoittauduin, 1h odotus aulassa, sitten kutsu verikokeisiin (Forssassa otettiin jo 2 kertaa), aulaan odottamaan.

Kului 1.5h, miellyttävä lääkäri otti vastaan, tutki verikokeet, huomasi, ai nämä onkin jo tehty Forssassa. Taas aulaan odottamaan kutsua viipalekuvaan. Odotusta n. 1 h ja kuvien otto, riisumisineen kesti n. 7 min. Aulaan odottamaan. Noin klo 19 lääkäri otti uudelleen vastaan, tutki tulokset ja totesi, että leikataan ja mieluummin jo tänään. Taas aulaan odottamaan.

Olin nyt 4h istuskellut vatsa kipeänä suuressa tulo aulassa. Tämä odottelu ei kestänyt kauan, lääkintävahtimestari vei ”sisäpuolelle” ja pääsin pitkälleen. Samaan sänkyyn oli tulollaan myös ambulanssin potilas, ei jäänyt hänelle sänkyä. Siitä minut siirrettiin osastolle odottamaan leikkausta, että saatiin petipaikka sinne äskeiseen paikkaan. Tuntui hyvältä päästä pitkäkseen, mutta klo 22 hoitaja tuli sanomaan huonoja uutisia, sinä iltana (yönä) minua ei leikata pitkittyneen toisen leikkauksen vuoksi. Sain lääkettä ja nukuin aamuun.

Jo klo. 5 ympärilläni alkoivat hoitajat hääriä, olin toiveikas. Tuuri vaihtui, huoneeseen tuli käymään ulkolaistaustainen hoitaja, jota kotimaansa koulutuksessa ei oltu opetettu olemaan ystävällinen potilaille. Kysyin, onko tullut tietoa leikkausajasta, hän vastasi kopeasti, ei ole. Jatkoin siihen, että piti jo eilen leikata, hän vastasi, voi kuulkaa täällä odotetaan leikkaukseen kolmekin vuorokautta, järkytyin.

No, sitten tuli leikkaava lääkäri esittäytymään ja olin huojentunut, hoitaja laittoi minut kuntoon ja mentiin kohti leikkaussalia. Sain hyvää kohtelua. Anestesialääkäri, nuori ulkolaistaustainen nainen, katsoi asentoani maatessani leikkauspöydällä. Hän käski hoitajien nostaa tyynyillä rintakehäni ylemmäs ja lopulta myös onneksi päätäni nostettiin. Asento oli kyllä keholleni niin erikoinen, että nyt jälkeenpäin on ollut olkapää, niska, leukaluut ja kaulalihakset kipeänä. Muuten leikkaus 10 pistettä.

Osastolla olin tosi Hämeessä, esim, kosteuttavia silmätippoja odotin pari tuntia, kolmannella pyynnöllä vasta sain ne, silmä tulehtui inhottavasti. Illalla ”vieruspedin” rouvan automaattinen lääkeannostelija alkoi hälytellä kimeästi ja toistuvasti. Hoitaja vaihtoi laitetta, sama juttu, vaihtoi jonkin suodattimen, sama juttu. Tällainen laite jätettiin potilaalle yöksi päälle. Valvoin koko yön, juuri kun olin taas saamassa itseni uneen, alkoi laite hälyttämään.

Aamulla vasta hoitaja sammutti koneen ja kierrolla oleva lääkäri sanoi, että pitää koittaa muuten alentaa hänen kipua, (mikä ei ollut auttanut klo. 13:een mennessä, kun minä sain kyydin kotiin). Jälleen sain 2 kertaa pyytää kipulääkettä, ennen kuin sain.

Mietin reissuni aikana, oliko tarpeellista lopettaa aluesairaaloiden yöpäivystykset ja anestesia, ei ole ainakaan potilaan edun mukaista.

Erja Ihamäki

Uusimmat