Mielipiteet

Mistä nuorten kohdalla on kyse?

Pitkäaikainen kunnallisvaikuttaja ja poliisi Mika Penttilä suoritti sunnuntain Forssan Lehdessä ansiokkaan keskusteluavauksen forssalaisista nuorista ja heidän elämästään.

Aihe on muutenkin ajankohtainen, pelkästään Helsingin Sanomissa viime viikkoina ovat näkemyksiään nuorista ja heidän kasvatuksestaan esittäneet maamme arvostetuimmat asiantuntijat.

Esimerkkeinä mainittakoon lastenpsykologi, emerita Liisa Keltikangas-Järvinen, kasvatustieteen professori Kari Uusikylä ja lastenpsykiatreista THL:n Mäkelä ja viimeksi samaisena sunnuntaina TYKS:n Karlsson.

Eri näkökulmista tuleva viesti on kutakuinkin sama. Vaikka maailma muuttuu, niin lapsen perusoikeus olla lapsi tai nuori on pysyvä. On toki totta, että nykyhetken milleniaalinuoret eivät anna meille aikuisille auktoriteettia vain asemamme takia, on kyseessä sitten vaikkapa opettaja, rehtori tai vanhempi. Tämä auktoriteetti on ansaittava osoittamalla luottamusta ja arvostusta mutta myös välittämällä ja huolehtimalla.

Jos lapsi tai nuori joutuu arkielämässään kotioloissa ottamaan vastuuta liian isoista asioista ja tekemään päätöksiä joihin hän ei vielä ikänsä ja kehitystasonsa myötä ole valmis, niin ongelmat ovat väistämättömiä. Koulumaailmaan siirrettynä, jos ammatillisen koulutuksen reformi yksilöllisine opintopolkuineen näyttäytyy yhteisöllisyyden puutteena ja heittellejäämisen tunteena, me aikuiset olemme epäonnistuneet. Mikäli peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksen digiloikka ei olekaan oppimisen väline vaan itseisarvo, niin metsään mennään taas.

Tartun vielä viimeiseen esimerkin omaisesti. Digiosaaminen on tulevaisuudessa toki tärkeä taito, mutta opetussuunnitelmassa vain yksi seitsemästä laaja-alaisen osaamisen taidoista, ei yhtään enempää. Mainittakoon muista kuudesta ”itsestä huolehtiminen ja arjen taidot”, jonka hallitsemattomuus johtaa siihen ettei kuudesta muusta ole juurikaan hyötyä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat entistä enemmän tunteen, että heihin luotetaan ja he kelpaavat ja riittävät juuri sellaisina kuin ovat, sekä vastuuta heitä koskevissa asioissa. Mutta ihan yhtä paljon meitä aikuisia, jotka huolehtivat ja auttavat silloin kuin se on tarpeen. On kyse sitten tavallisesta arjen hallinnasta rajan asettamisineen tai isommissa asioissa oikeaan suuntaan ohjaamisesta.

Lainaan lopuksi vielä em. professori Uusikylää taannoisesta haastattelustaan: ”On tärkeämpää kasvattaa lapsesta hyvä ihminen kuin hyvä oppilas.”

Jari MarjamäkiForssan Keskuskoulun rehtori

Asiasanat

Uusimmat