Mielipiteet

Mitä tehtäviä meille soten jälkeen jää – ainakin paljon yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

Valtuustosalissa ei joudu/jouda istumaan tyhjän panttina. Kuva: Tapio Tuomela
Valtuustosalissa ei joudu/jouda istumaan tyhjän panttina. Kuva: Tapio Tuomela

Moni kunnallisvaaliehdokas miettii sote-uudistuksen valmistumista odotellessa, minkälaiset tehtävät tulevissa valtuustoissa ja lautakunnissa odottavat. Tiedotuksen painottuessa soteen esiin nousee kysymys: Jääkö kuntiin vielä tehtävää ?

Itse olin monta kautta Forssan perusturvalautakunnassa, kunnes HYKY perustettiin.

Tuona aikana tulivat tutuksi omaishoidon tukirahojen riittämättömyys, vanhainkotipaikkojen puute ja lastensuojelun haasteet ongelmanuorten pikaisissa sijoituksissa. Oli turhauttavaa todeta, etteivät kaupungin rahat riittäneet kaikkeen tarpeelliseen. Jo alkuvuodesta omaishoidon määrärahat oli käytetty, minkä vuoksi suurimman osan vuodesta jouduttiin tekemään omaishoidon hakemuksiin kielteinen päätös perusteena määrärahojen riittämättömyys.

Olisiko tilanne nyt toisenlainen? Perustuslakivaliokunnan tuoreen lausunnon jälkeen näyttää siltä, että sote-uudistus on tulossa voimaan ja siten yllä mainitut ongelmat eivät enää koske kuntia. Esittämäni pelko kunnan tehtävien puutteesta ei tietenkään pidä paikkaansa, koska kunnalla riittää kyllä tehtäviä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessäkin. Kuntaliiton sivuilta katsottuna ”Hyvinvoinnin edistämisen hyvät käytännöt” tarkoittaa tehtäviä ainakin 33 eri osa-alueella esimerkiksi vaikeasti työllistyvien tukitehtävissä ja vaikka joukkoliikenteen järjestämisessä. Tehtävät siis muuttuvat, mutta rahojen niukkuus säilyy.

Niukkuutta jaettaessa on perinteisesti turvauduttu yhteistyöhön sekä kunnan organisaation sisällä että muiden tahojen kuten seurakunnan kanssa. Kunnan ja seurakunnan välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet erityisesti vähävaraisten auttamisessa.

Omakohtaisesti voin todistaa, että yhteistyöllä voidaan paikata hyvinvointia. Kun nuorena miehenä aloitin poliisitehtävät Helsingissä 1967, kohtasimme päivittäin asunnottomia alkoholisteja, jotka olivat taustoiltaan hyvin erilaisia. Joukossa oli sodan veteraaneja, entisiä yrittäjiä ja duunareita, joilta viina oli vienyt kaiken. Näiden ja muiden moniongelmaisten asiakkaiden auttamisessa tarvittiin niin yhteiskunnan kuin kirkonkin resursseja ja jalkautumista. Yhteiset asiakkaat johtivat myös kirkon ja kunnan eritysnuorisotyön ja poliisin yhteistyöhön. Tiukassakin tilanteessa toivoisin Forssassa lisää resursseja erityisnuorisotyöhön. Se kannattaa.

Vaalikoneen yksi kysymys koski julkista liikennettä kotikunnassa. Vastausta oli vaikea antaa ja sitä piti hieman perustella. Olen periaatteessa sitä mieltä, että julkista liikennettä tulisi Forssassakin kehittää ja etsiä siihen uusia vaihtoehtoja. Palasin ajatuksissani vaellusretkelle Etelä-Tiroliin ja siihen, miten julkinen liikenne oli siellä hoidettu. Laaksossa peräkkäin olevat pikkukaupungit ovat yhdistäneet bussiliikenteen ja hiihtohissiliikenteen. 60-70 e viikossa maksavalla lipulla voi ajella molemmissa välineissä mielin määrin. Paikallinenkin väki käyttää näitä runsaasti.

Mitä jos samaa ideaa sovellettaisiin Forssan seudulle? Paikallisbussin reitti kulkisi Tammelasta Forssan kautta Humppilan asemalle ja ehkä Ypäjällekin junien aikatauluihin sovitellulla rytmillä. Reitti huomioisi myös alueen marketit ja koulut. Kustannuksiin osallistuisivat kaikki Lounais-Hämeen kunnat. Tilanne muistuttaisi melko paljon Etelä-Tirolin tilannetta, vain Alpit puuttuisivat. Ehkäpä joku liikennöitsijä innostuisi asiasta ja tänne saataisiin toimiva julkinen liikenne? Pääsisi Taysiinkin sujuvammin.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti